Tehtävärakenneuudistus sosiaalitoimessa : sosiaalityöntekijöiden kokemuksia aikuissosiaalityön kehittämisestä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä aikuissosiaalityöntekijän työn sisällöstä sekä sosiaalityön koulutuksen ja profession merkityksestä työnkuvan kehittämisessä aikuissosiaalityössä toteutetussa tehtävärakenneuudistuksessa, jossa kehitettiin sosiaalityönte-kijöiden, sosiaaliohjaajien ja etuuskäsittelijöiden tiimimuotoista työtapaa. Uudistusta taustoitetaan tarkastelemalla sosiaalityön historiallista kehitystä ja kunnallista sosi-aalipolitiikkaa. Kunnan sosiaalitoimen johtamisessa taloudelliset säästöpaineet ovat monesti ensisijaisia suhteessa sosiaalipoliittisiin kehittämistarpeisiin. Lisäksi sosiaalityön historia paikkaansa etsivänä tieteenä ja asiantuntemustaan perustelemaan joutuvana professiona asettaa sosiaalityöntekijät haasteelliseen asemaan tiukkoina taloudellisina aikoina. Tutkimuksen aineisto kerättiin muodollisesti pätevien sosiaalityöntekijöiden (N=6) kahdella fokusryhmähaastattelulla. Haastatteluaineisto analysoitiin pääosin sisällönanalyyttisesti, mutta tein myös diskursiivista analyysiä sosiaalityöntekijöiden tuottamasta vastapuheesta. Sosiaalityöntekijöiden mukaan sosiaalityön koulutus tuottaa analyyttistä ajattelun taitoa ja ky-kyä käsitteellistää ja luoda yhteyksiä yhteiskunnan ilmiöiden ja sosiaalityön asiakkaiden on-gelmien välille sekä kykyä ymmärtää vallitsevaa kuntapoliittista tilannetta. Aikuissosiaalityön-tekijän työnkuvassa korostui asiakkaan tilanteeseen perustuvan yksilöllisen harkinnan tärkeys sekä työntekijöiden mahdollisuus käyttää professionaalista harkintavaltaa kontrollitoimenpi-teiden osalta. Sosiaalityöntekijät näkivät ammatillisen eetoksen vastaiseksi kehittämisajatte-lussa painottuneen massa-diskurssin ja pelkäsivät heikompiosaisten asiakkaiden jäämistä sosi-aalityön palvelujen ulkopuolelle. Eri sosiaaliasemilla toimivien sosiaalityöntekijöiden koke-mukset tehtävänkuvien kehittämisestä poikkesivat toisistaan, mihin he näkivät syyksi kehittä-misen rakenteelliset ongelmat sekä johtamisen epäjohdonmukaisuuden. Sosiaalityöntekijöiden- ja sosiaaliohjaajien työnkuviin oli muodostettu eroja, mutta sosiaalityöntekijät näkivät oman työnkuvansa kehittämisen tavoitteiden jääneen puolitiehen.