Naisyrittäjyys - vetoa vai työntöä työelämästä?

Abstract

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on tilanne, jossa naisten yrittäjyysaktiivisuus on alhaisempaa kuin miesten. Asia on Suomessa tiedostettu ja erilaisten naisyrittäjyyttä edistävien hankkeiden ja toimenpide-ehdotusten avulla naisten kiinnostusta yrittäjyyteen on yritetty lisätä. Kasvu on kuitenkin hidasta, siitäkin huolimatta, että naiset ovat miehiä koulutetumpia. Suomessa naisyrittäjien osuus on noin kolmannes kaikista yrittäjistä, mutta toisaalta Euroopan mittakaavassa Suomen naisyrittäjien osuus on kärkisijoilla. Ylipäätään naisyrittäjyyden tutkimus on suhteellisen nuori tutkimusala, sillä varhaisimmat naisten yrittäjyyteen liittyvät tutkimukset ovat 1970-luvulta. Tähän asti yrittäjyystutkimus on kohdistunut miesten yrittäjyyteen, joten vallitseva yrittäjyyden käsitys on muodostunut sen perusteella. Kriittisimmät tutkijat esittävätkin, ettei ole olemassa naisyrittäjyyttä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, mitkä tekijät vaikuttavat naisten yrittäjyysintentioon. Yrittäjyystutkimuksessa puhutaan palkkatyön ja yrittäjyyden välissä vaikuttavista veto- ja työntövoimista. Työntävä tekijä voi olla esimerkiksi tyytymättömyys työuran etenemiseen, kun taas yrittäjyyteen vetävä tekijä voi olla mahdollisuus toteuttaa itseään yrittäjänä. Tämän tutkimuksen kohteena ovat viisi 40–60 vuoden ikäistä naista, jotka työuran jälkeen etsivät yrittäjyydestä vaihtoehtoa palkkatyölle. Tutkimuksessa ilmiötä tarkastellaan yrittäjyyden teorioiden lisäksi elämänkaaripsykologian viitekehyksessä, jossa elämä jaetaan jaksoihin ja kullakin jaksolla on omat haasteensa. Tämän ajatusmallin kautta työ nähdään välineenä kehittyä, jolloin työpaikan valinnassa yksilön tarpeilla on merkitystä. Tutkimuksen johtopäätöksissä kyseenalaistetaan yksipuolinen palkkatyö–yrittäjyys-asetelma, joka tarjoaa liian vähän vaihtoehtoja työn kautta kehittymiselle. Samoin vaihtoehtojen vähyyden takia kynnys lähteä yrittäjäksi on tässä asetelmassa korkea. Toiseksi tuodaan esiin työn merkitys osana yksilön kehitystä, jolloin niin työhön kuin yrittäjyyteenkin liittyvissä asioissa yksilöiden tavoitteilla on tärkeä merkitys. Kaiken kaikkiaan työntekoa ja yrittäjyyttä säätelevien rakenteiden ja lainsäädännön tulisi olla nykyistä joustavampia. Niiden tulisi tukea työhön liittyviä yksilöllisiä tarpeita ja elämänvaiheita.