Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, poikkeaako ensimmäisen luokan erityisopetuksessa opiskelevien oppilaiden oppimisminäkäsitys yleisopetuksessa opiskelevien oppilaiden oppimisminäkäsityksestä. Lisäksi haluttiin selvittää, tapahtuuko oppimisminäkäsityksessä muutosta ensimmäisen kouluvuoden aikana ja onko tässä muutoksessa eroja riippuen siitä, opiskeleeko oppilas yleis- vai erityisopetuksessa. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Vanhemmat, opettajat ja lapsen oppiminen -tutkimushanketta. Tutkimuksessa oli mukana 156 yleisopetuksessa opiskelevaa ja 11 erityisluokalla olevaa ensimmäisen luokan oppilasta. Oppimisminäkäsitystä arvioitiin sekä oppilaan omaa arviota että tutkijan ja opettajan arviota hyödyntäen. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia kovarianssianalyysillä ja toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Tulokset osoittivat, että ensimmäisen luokan syksyllä erityisluokalla opiskelevilla oppilailla oli yleisopetuksessa opiskelevia oppilaita parempi oppimisminäkäsitys
itsestään lukijoina ja he myös tutkijan ja opettajan mukaan arvioivat itseään oppimistilanteissa positiivisemmin kuin yleisopetuksessa opiskelevat oppilaat. Lukutaidon oppimisminäkäsitys myös kehittyi ensimmäisen luokan aikana eri tavalla erityisluokalla olevilla oppilailla kuin yleisopetuksessa opiskelevilla oppilailla: erityisluokalla olevilla oppilailla se kehittyi huonompaan suuntaan, kun taas yleisopetuksessa opiskelevilla oppilailla kehitys tapahtui myönteiseen suuntaan. Yleisopetuksessa opiskelevien lasten lukutaidon oppimisminäkäsitys parani merkitsevästi ensimmäisen kouluvuoden aikana. Vastaavanlaisia tuloksia saatiin tarkasteltaessa yleistä, luku- ja laskutaidon yhteistä, oppimisminäkäsitystä: erityisluokalla olevilla oppilailla yleinen oppimisminäkäsitys kehittyi ensimmäisen kouluvuoden aikana huonompaan suuntaan, kun taas yleisopetuksessa opiskelevilla oppilailla kehitys tapahtui myönteiseen suuntaan. Viitteellisiä tuloksia saatiin myös siitä, että ensimmäisen kouluvuoden aikana opettajan havaitsema oppimisminäkäsitys kehittyi näillä kahdella ryhmällä eri tavalla: erityisluokalla olevilla oppilailla jälleen kielteiseen suuntaan ja yleisopetuksessa opiskelevilla oppilailla myönteiseen suuntaan. Tulokset haastavat tutkimaan laajemmin erityisluokalla olevien oppilaiden oppimisminäkäsitystä, sen kehitystä sekä sitä parhaiten tukevia interventioita. Oppimisminäkäsityksen ja sitä tukevien työskentelymuotojen merkitystä ei voida ohittaa, etenkään erityisluokalla olevien oppilaiden kohdalla. Oppimisminäkäsityksen tutkimuksen kannalta tulee jatkossa huomioida tehokkaimpien tukimuotojen löytäminen ja niiden integroiminen osaksi opettajankoulutusta.
...
