Tie oppimiseen ja kulttuurienvälisyyteen : intensiivikurssi opettajaopiskelijoiden kansainvälistäjänä

Abstract

Tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Erasmus-intensiivikurssille osallistuminen edistää opettajaopiskelijoiden kansainvälistymistä, sosiaalista kanssakäymistä sekä luonnontieteiden oppimista. Tarkentavat alakysymykset kohdistuivat siihen, millaisia tavoitteita opiskelijoilla on kurssia kohtaan ja vastaavatko arvioidut hyödyt niihin. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, miten kansainvälistyminen toteutuu ja sosiaaliset suhteet muodostuvat. Lisäksi erityishuomio kohdistui luonnontieteen oppimiseen ja henkilökohtaisten taitojen kehittymiseen. Tulevien opettajien kansainvälistyminen on perusteltua, sillä he tulevat työssään kasvattamaan oppilaita kansainvälisyyteen. Aineisto kerättiin Wienissä maaliskuussa 2011 järjestetyn luonnontieteen opettamisen ja oppimisen intensiivikurssin aikana kolmen eri kyselyn avulla. Kyselyiden sisältämät avoimet kysymykset olivat englanniksi, sillä se oli myös kurssin opetuskieli. Aineistoa kerättiin myös osallistuvan havainnoinnin menetelmin, jolloin kurssin aikaisia kenttämuistiinpanoja voitiin hyödyntää kyselylomakeaineiston analyysin tukena ja monipuolistajana. Osallistuvan havainnoijan lisäksi kurssille osallistui 37 eurooppalaista opiskelijaa kahdeksasta maasta. Heistä lähes kaikki aikoivat valmistumisensa jälkeen opettaa yhtä tai useampaa luonnontieteellistä oppiainetta 0–20-vuotiaille. Tutkimuksen päätuloksina voidaan esittää, että osallistujat kokivat kurssin hyödylliseksi erityisesti luonnontieteiden oppimisen ja kansainvälistymisen osalta. Lisäksi kielitaito arvioitiin kurssin lopussa useammin hyväksi tai erittäin hyväksi kuin kurssin alkaessa. Sosiaalisten suhteiden muodostumisessa keskeisessä asemassa oli opiskelijoiden kotimaa ja kieli. Paikalliset opiskelijat vaikuttivat jäävän muun ryhmän ulkopuolelle, eivätkä he osallistuneet vapaa-ajan ohjelmaan kuin muutaman kerran. Useat heistä ilmoittivat osallistuvansa kurssille pakotettuina ja arvioivat kansainväliset suhteet vähemmän tärkeiksi kuin muut osallistujat. Sen sijaan ulkomaiset opiskelijat osasivat määritellä syyt ja tavoitteet osallistumiselleen tarkemmin ja he pitivät kansainvälisiä suhteita tärkeämpinä kuin kotimaassaan kansainvälistyvät. Tämän perusteella voisikin olettaa että kotikampuksella kansainvälistyminen on mahdollista, mutta kokemus ei välttämättä ole yhtälailla intensiivinen.