Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) glokidium-toukkien kehittyminen ja lukumäärät kalaisännässä kahdessa Iijoen alueen taimenpurossa

Abstract

Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera L.) elämänkierron eri vaiheiden ajoitus tunnetaan heikosti, mikä vaikeuttaa mm. suojelutoimien suunnittelua. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli havainnoida jokihelmisimpukan glokidium-toukkien kehittymistä ja lukumääriä kahdessa Iijoen alueen taimenpurossa. Erityisesti pyrimme saamaan tietoa siitä, milloin toukat kiinnittyvät kaloihin ja milloin ne irtoavat niistä. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa toukkien kasvunopeudesta loisvaiheessa. Tutkimus kohdistettiin kahteen lämpötiloiltaan erilaiseen puroon Iijoen alueella 9.6. ja 7.9. välisenä aikana. Tutkimuskalana käytettiin purotaimenta (Salmo trutta m. fario L.), joka on puroissa luonnostaan esiintyvä raakun loisvaiheen isäntäkala. Työ on osa pohjoismaista Interreg Raakku -hanketta (2011–2014). Glokidium-toukkien irtoaminen kaloista ajoittui lämpimällä purolla pääasiassa välille 9.6.–28.6. ja kylmällä purolla välille 27.6.–20.7. Uudet toukat eivät olleet tarttuneet kaloihin kylmällä purolla vielä 2.8., mutta 31.8. näytteessä niitä havaittiin ja toukat olivat keskipituudeltaan 80 µm. Lämpimällä purolla uusia toukkia ei havaittu vielä 31.8., mutta 7.9. näytteessä niitä esiintyi keskipituuden ollessa 70 µm. Toukkien pituudesta voidaan päätellä, että kylmällä purolla infektoituminen uusilla glokidium-toukilla on tapahtunut selvästi ennen elokuun loppua, koska aikaisemmat havainnot viittaavat uusien toukkien olevan kooltaan n. 70 µm. Erot toukkien kehittymisessä eri puroissa johtunevat pääasiassa veden lämpötilaerosta. Veden lämpötila oli kylmässä purossa yli 15 °C viiden vuorokauden ajan aikavälillä 29.6.–3.7. Toukkien pudottautuminen kaloista lienee alkanut kyseisenä ajanjaksona, koska aikaisemmissa tutkimuksissa toukkien on havaittu irtoavan kaloista veden lämpötilan ollessa ”pysyvästi” yli 15 °C. Tulokset tukivat tätä kynnyslämpötilan ”pysyvän” ylityksen tarpeellisuutta toukkien parveilun ajoittumiseen. Kylmän puron toukat olivat kesäkuun alussa huomattavasti pienempiä verrattuna lämpimään puroon. Seuraavana tutkimuspäivänä 27./28.6. ero oli lähes tyystin kadonnut. Lämpimällä purolla lämpötila laski 3.9.–5.9 nopeasti alle 13 °C:een, mikä on ehkä toiminut laukaisevana tekijänä uusien glokidium-toukkien parveilulle. Kylmän puron vesi oli alle 13-asteista aikavälillä 5.8.–15.8., joten siellä toukat ovat voineet tarttua kaloihin jo elokuun alkupuoliskolla. Raakun loisvaihe kesti siis kylmällä purolla ehkä 11-11,5 kk ja lämpimällä purolla n. 10,5 kk, jos infektoitumisen oletetaan tapahtuneen molemmilla puroilla myös edellisenä vuonna samoihin aikoihin.