Työtä, sokkeja, lääkkeitä : Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959

Abstract

Mielisairaiden eristäminen laitoksiin alkoi Suomessa 1600-luvulla. Hospitaalien ja lääninlasarettien kautta syntyi pohja valtion omistamille keskuslaitoksille sekä kuntien ylläpitämille kunnalliskotien mielisairasosastoille ja 1900-luvulla syntyneille piirimielisairaaloille. Aina vuoden 1952 mielisairaslakiin saakka valtion tehtävänä oli hoitaa akuutteja potilaita. Piirimielisairaaloihin puolestaan sijoitettiin kroonikkopotilaat.

Tutkielman kohteena on Siilinjärven piirimielisairaala (Harjamäki) ja sen potilaisiin vuosina 1926-1959 käytetyt hoitomuodot. Vaikka tutkimus keskittyy yhteen sairaalaan ja sen hoitokäytäntöihin, peilaa se samalla psykiatrisen hoidon historiaa Suomessa. Eri hoitomuodot on otettu sairaaloissa käyttöön suunnilleen samaan aikaan, mutta käytännöissä on ollut eroja.

Käsiteltävänä ajanjaksona psykiatrinen hoitoajattelu koki murroksen ja myös hoitomuodot muuttuivat. Länsimaisessa psykiatriassa mielisairauksien syynä pidettiin pitkään erilaisia biologisia tekijöitä, joten hoitojen tematiikaksi tuli selkeän lääketieteellinen perusta. Hoitomuodot kehitettiin Keski-Euroopassa, josta ne opintomatkojen myötä saapuivat Suomeen yleensä parin vuoden viiveellä.

Alussa myös Siilinjärvellä käytettiin passiivisia hoitokeinoja: makuuhoito, pitkät kylvyt sekä käärehoito tähtäsivät potilaan rauhoittamiseen sekä helppohoitoisuuteen. Myös ensimmäiset lääkkeet olivat joko rauhoittavia – esimerkiksi skopolamiini – tai unilääkkeitä, kuten paraldehydi. Tärkein hoitomuoto Siilinjärven piirimielisairaalassa oli tutkittavana aikana työhoito. Sairaalan potilaat tekivät erilaisia ulko- ja sisätöitä, ja lähteiden perusteella vaikuttaakin, että työhalu ja –into ovat olleet pitkäaikaiselle ylilääkäri Elon Enrothille paranemisen mittari. Potilaiden tekemällä työllä oli myös sairaalan taloudelle suuri merkitys: ulkopuolisen työvoiman käyttö esimerkiksi maatilalla oli vähäistä. Potilaiden työ vaikutti myös kuntien hoitomaksuihin. Siilinjärvi oli hoitopäiväkustannuksiltaan Suomen halvin piirimielisairaala.

Sokkihoidot tulivat Siilinjärvelle vuodesta 1937, jolloin otettiin käyttöön sekä Cardiazol- että insuliinihoito. Sähkösokkihoito aloitettiin 1946. Sokkihoidosta käytetyin ja myös toimivin oli insuliinihoito, sillä se antoi osalla skitsofreenikoista hyvän hoitovasteen. Uudet psyykenlääkkeet psykofarmakat tulivat Harjamäelle 1950-luvun puolivälistä alkaen ja ne mullistivat psykiatrisen hoidon sekä koko sairaalan ilmapiirin myös Siilinjärvellä. Uudenlainen avoimuus sekä hoitoinnostus saavuttivat myös Harjamäen sairaalan.