dc.description.abstract | Opetusministeriö julkaisi vuonna 2001 Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman linjaamaan
opettajien perus- ja täydennyskoulutusta. Kehittämisohjelma keskittyi opettajan
työn lähtökohtiin, kehittämistavoitteisiin ja suosituksiin sekä opettajankoulutuksen määrällisiin
tarpeisiin. Ohjelman kehittämissuositukset kohdistuivat opettajankoulutuksen
valintoihin, pedagogisten opintojen keskeisiin sisältöihin, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen asemaan sekä yhteistyöhön.
Koulutuksen tutkimuslaitoksessa toteutettiin vuonna 2005 Opetusministeriön toimesta
valtakunnallinen opettajankoulutuksen kehittämisohjelman seuranta- ja arviointihanke,
jossa arvioitiin edellä mainitun kehittämisohjelman suositusten toteutumista.
Käsillä olevassa julkaisussa raportoidaan hankkeen opettajien peruskoulutusta koskeva
osuus. Täydennyskoulutusta koskeva osuus raportoidaan erillisenä julkaisuna.
Peruskoulutusta koskeva tutkimus toteutettiin keväällä 2005 verkkokyselynä, ja vastauksia
saatiin kaikkien yliopistojen sekä ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajankoulutusyksiköistä.
Verkkokyselyyn vastanneista opettajia oli 382 (19 %) ja opettajaksi
opiskelevia 1624 (81 %). Heistä 74 % oli yliopistoista ja 26 % ammatillisista
opettajakorkeakouluista. Seuranta-aineistona oli Korkeakoulujen arviointineuvoston
toteuttama verkkokysely vuodelta 2002. Pedagogisten opintojen yhteisöllisiä opintoaiheita (oppilaitostyö, oppilaitosten kehittäminen
ja johtaminen ja yhteiskunnallisen aineksen sisällöt) sekä toisaalta yksilöä
ja erilaisuutta koskevia opintojaksoja (monikulttuurisuus, syrjäytyminen ja opintojen
ohjaus) on peruskoulutuksessa sisällöllisesti jo kehitetty, ja näitä tulisi myös edelleen
kehittää. Näitä samoja aiheita tulisi käsitellä myös täydennyskoulutuksessa, sillä opettajakunta
on hankkinut peruskoulutuksensa hyvin eri aikoina, joten myös täydennyskoulutustarpeet
vaihtelevat. Sisältöalueiden painotukset ja niiden kehittäminen ovat
myös tulevaisuudessa haasteena toimivan perus- ja täydennyskoulutuksen jatkumon
toteuttamiselle.
Kehittämisohjelman koulutussuositukset on otettu huomioon opettajankoulutusta
kehitettäessä. Yliopistoissa opettajaksi kouluttautuvilla on mahdollisuudet laajaalaistaa
pätevyytensä erilaisin sivuaineopinnoin, ja ammatillisella puolella joustavat
opiskelumuodot tukevat opettajaksi kouluttautumista. Opetusharjoittelujen määrän
katsotaan riittävän, mutta harjoitteluun toivottiin lisää joustavuutta, valinnaisuutta ja
vaihtoehtoja, jopa kansainvälisiä mahdollisuuksia. Vaikka harjoittelun henkilökohtaista
ohjausta on jo kehitetty toivottuun suuntaan, niin se nähtiin edelleen arvokkaana kehittämiskohteena.
Opiskelijavalinnoissa korostuivat toisaalta hakijoiden soveltuvuuden
ja toisaalta hakijoiden motivoituneisuuden arviointi. Yliopistopuolella koulutettavien
määrät ovat ylärajoillaan, eikä määrää voida enää ilman lisäresursseja kasvattaa.
Ammatillisen puolen kouluttajat näkivät omat täydennyskoulutusmahdollisuutensa
parempina kuin yliopistolliset kouluttajat. Opettajien osaamista ei tunnuta käytettävän
riittävästi hyväksi toteutettavassa täydennyskoulutuksessa. Kouluttajat näkevät opettajankoulutuksen
arvostuksen parantuneen yhteisöissään, mutta yhteistyössä eri koulutuslinjojen
välillä on vielä kehitettävää.
Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, kuten väestön rakenteelliset muutokset
heijastuvat opettajankoulutukseen myös tulevaisuudessa. Peruskoulutuksella luodaan
pohja opettajan työhön, täydennyskoulutuksella tulisi kuitenkin kaikin tavoin tukea
opettajan työtä työuran eri vaiheissa. Juuri valmistuneen opettajan perehdyttämistarpeet
ovat erilaiset kuin pitkän työuran tehneen opettajan tarpeet esimerkiksi suhteessa
uuteen opetusteknologiaan sekä mahdollisiin kansallisiin uudistuksiin. Kouluyhteisö
on oppiva työyhteisö, jonka koko henkilöstön toivotaan sitoutuvan paitsi oman työnsä,
myös työyhteisönsä kehittämiseen. | fi |