Kiireavusta innovatiivisten tietoyhteisöjen vahvistamiseen : ammattikorkeakoulujen työelämäkumppanit ja yhteistyö harjoittelujen järjestämiseksi

Abstract

Globalisaatio ja tietoyhteiskuntakehitys ovat 2000-luvulla haastaneet koulutusjärjestelmän uudistamiseen ja alueellisten talouksien vahvistamiseen. Ammattikorkeakoulujen odotetaan palvelevan erityisesti alueellisen elinkeinoelämän kehittämistä. Kansallisvaltioiden tasolla tietoyhteiskuntakehitystä on pyritty tukemaan vahvistamalla innovaatiojärjestelmiä. Suomalaisen innovaatiojärjestelmän visioiden mukaan ammattikorkeakoulujen tulisi toimia innovaatiojärjestelmässä erityisesti uuden tiedon soveltajina ja levittäjinä yhteistyössä yliopistojen ja yritysten kanssa. Korkeakoulutuksen duaalijärjestelmässä ammattikorkeakoulujen odotetaan toimivan yliopistoihin nähden työelämäläheisempänä pilarina. Ammattikorkeakoulut voidaan nähdä alueellisten asiantuntijaverkostojen solmukohtina. Innovaatiojärjestelmän vaatimukset edellyttävät niiden toimivan innovatiivisten tietoyhteisöjen tapaan. Opiskelijoiden harjoittelut muodostavat yhden keskeisen osan ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyötä. Ne tarjoavat tilaisuuden työelämän noviisien ja kokeneiden asiantuntijoiden vuorovaikutukselle. Tutkimuksessa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen harjoitteluja työelämäkumppaneiden ja opiskelijoiden näkökulmasta: miten opiskelijoita ohjanneet työelämäkumppanit ja opiskelijat arvioivat työelämän ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön toteutuneen harjoitteluja järjestettäessä. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata työpaikkoja sosio-kulttuurisina oppimisympäristöinä ja työpaikkojen kokemuksia ja näkemyksiä niiden kumppanuudesta ammattikorkeakoulujen kanssa. Tutkimuksessa selvitetään työpaikoilla opiskelijoiden ohjauksesta vastanneilta kerätyn postikyselyaineiston (n = 269) avulla: millaisia kokemuksia työnantajilla on harjoitteluihin liittyvästä yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kanssa, miten he hahmottavat oman roolinsa harjoittelujen ohjauksessa, millä harjoittelujen ohjausmallilla yhteistyössä ollaan mukana, mitä työelämäkumppanit pitävät yhteistyön kehittämisen vahvuuksina ja tarpeina omassa ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa, millaista yhteistyötä he pitävät tärkeänä sekä miten yrityksessä arvostetaan henkilöstön- ja muuta kehittämistyötä – kuinka tärkeänä innovatiivisuus nähdään. Tutkimuksen opiskelijoita koskevan osuuden tarkoituksena on kuvata ja vertailla, miten merkityksellisenä ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat pitävät harjoitteluja omalle ammatilliselle kehittymiselleen, sekä miten he arvioivat oppilaitoksen ja työpaikan harjoittelujen ohjausta. Korkea-asteen kahdelta väylältä valmistuneiden vertailu mahdollistaa sen tarkastelun, miten työelämäsuuntautumisen painottuminen ammattikorkeakoulujen tehtävässä toteutuu erityisesti työelämään suuntautuneella jaksolla, kuten harjoitteluissa, käytännössä – näyttäytyvätkö ammattikorkeakoulut opiskelija-arvioissa yliopistoja työelämäläheisempinä. Opiskelija-aineisto (n = 2154) on kerätty Koulutuksen tutkimuslaitoksen korkeakoulusta valmistuneiden työelämävalmiuksia arvioivan kyselyn osana (Vuorinen & Valkonen 2007). Työpaikkaohjaajakyselyn mukaan työelämän odotukset ammattikorkeakoulujen aktiivisuudesta harjoittelujen järjestämisessä, suunnittelussa ja ohjauksessa olivat korkeat. Ammattikorkeakouluilta toivottiin aktiivisempaa tiedottamista harjoittelujen järjestelyistä. Harjoittelujen tavoitteellisuutta pidettiin tärkeänä, mutta ammattikorkeakoulujen toiminnan arviointia eri harjoittelujen osa-alueilla pidettiin vaikeana. Harjoittelunohjauksen systemaattinen suunnittelu oli työpaikkaohjaajien arvion mukaan harvinaisempaa kuin informaali keskustelu tai ohjaajien koulutus tehtäväänsä. Konnektiivisen mallin mukaista, osaamistaan ja työtään jatkuvasti kehittäväksi asiantuntijaksi tähtäävää mallia, arvostettiin muiden työharjoittelumallien, kuten perinteisen työharjoittelumallin ja työprosessimallin ohessa. Näkemys harjoittelijan merkityksestä työyhteisölle erotteli työelämäkumppanit neljään ryhmään: työvoimanäkökulman korostajat, yhteiskehittäjät, monitavoitteiset ja oman työnsä kehittäjät. Nämä ryhmät painottuivat eri tavoin harjoittelijoista saamaansa hyötyä koskevissa arvioissa sekä kooltaan, sektoriltaan, alaltaan, harjoittelujen tavoitteellisuuden ja erilaisten kehittämistoimien arvostamisessa. Työpaikkojen periaatteessa myönteinen suhtautuminen innovaatiojärjestelmän tavoitteisiin ja kehittämiseen näyttäytyi tuloksissa jossain määrin ristiriitaisena: kehittämistoimenpiteisiin suhtauduttiin myönteisesti, mutta myönteisyys ei näyttänyt konkretisoituvan suunnitelmalliseksi ja yksilöidyksi henkilöstönkehittämiseksi. Työelämäkumppanit pitivät harjoitteluihin ja opinnäytetöihin liittyvän yhteistyön kehittämistä tärkeänä myös tulevaisuudessa. Valmistuneiden tradenomien ja kauppatieteiden maisterien sekä AMK- ja diplomi-insinöörien arvioiden mukaan harjoittelujen ja opintojen välistä yhteyttä voisi edelleen vahvistaa. Valmistuneet pitivät harjoittelujen yhteyttä omien ammatillisten taitojen kehittymiseen ja työllistymiseen myönteisenä. Vaikka molempien ryhmien opiskelijat arvioivat harjoittelunohjauksen sujuneen kokonaisuutena myönteisesti, ohjauksen ei katsottu tukevan riittävästi oman ammatillisen kehityksen haasteiden tunnistamista, itsearviointitaitojen kehittymistä ja ammattitaidon syventämistä. Harjoittelujen kehittämisen tulevaisuuden haasteita ovat työelämäyhteistyön pitkäjänteisyys, alakohtaisen harjoittelunkehittämisen syventäminen sekä opiskelijoiden ja työelämäkumppaneiden harjoittelukokemuksia koskevan palautejärjestelmän vahvistaminen.