| dc.description.abstract | Tämä tutkimus on tapaustutkimus. Tutkimuksen kohteena olivat Vaasassa toimivat pienluokat, joihin on resursoitu jo useamman vuoden ajan perustamalla niitä lähes jokaiseen alakouluun. Pienluokka on erityisluokka, jossa tarjotaan erityistä tukea. Jokaiselle oppilaalle laaditaan HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Pienluokkatoiminta vaatii paljon. Se ei ole pelkästään oppilaan opettamista, kasvattamista ja tiedon jakamista vaan myös yksilöllisyyden huomioonottamista ja moniammatillista yhteistyötä vanhempien ja yhteiskunnan eri tahojen kanssa. Pitkällä tähtäyksellä pienluokkatoiminta voi olla oppilaan syrjäytymisen estämistä.
Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen vaihtoehto pienluokka on yleisopetuksen ensimmäiselle luokalle lapsen opintien alussa. Samalla tarkasteltiin, minkälaisia kokemuksia opettajilla oli pienluokan oppilaista, moniammatillisesta yhteistyöstä ja oppilaiden integroitumisesta ja menestymisestä yleisopetuksessa. Myös entisten pienluokkalaisten kokemuksia pienluokalla opiskelusta pyrittiin tuomaan esiin. Tutkimuksen tavoitteena oli myös evaluoida pienluokkatoimintaa varhaisena tuen tarjoajana ja vaihtoehtona yleisopetuksen alkuopetukselle. Yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, miten pienluokat olivat onnistuneet tehtävässään eli millaisia kokemuksia opettajilla ja oppilailla oli pienluokasta eteenpäin siirtymisestä ja pienluokalla opiskeluajasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös miten rehtorit sekä opetustoimen johto olivat kokeneet pienluokkatoiminnan ja lähikouluperiaatteen toteutumisen.
Tutkimusaineisto koostui kolmen erityisluokanopettajan teemahaastattelusta, neljän luokanopettajan kirjoitelmasta, viidentoista entisen pienluokan oppilaan kyselystä ja kahden rehtorin sekä kahden opetustoimen johtoon kuuluvan henkilön teemahaastattelusta. Aineiston analysoinnissa käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pienluokkiin tuli hyvin monenlaisia oppilaita. Suurella osalla lapsista oli oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuus- tai käyttäytymishäiriöitä. Vaasassa pienluokille tuli myös koululykkäyslapsia ja enenevässä määrin maahanmuuttajalapsia. Jos tukea tarvitsevat lapset saisivat jo esiopetuksessa tarvitsevansa avun, suurin osa heistä voisi aloittaa koulunsa suoraan yleisopetuksen alkuopetusluokassa. Tuloksissa korostui myös lähikoulun merkitys. Tutkimusta tehtäessä oppilaat siirrettiin erityisopetukseen koulupsykologin lausunnon perusteella, mutta uuden perusopetuslain myötä oppilaalle on tehtävä erityisen tuen päätös ennen kuin hänelle voidaan antaa opetusta erityisluokassa.
Tulosten mukaan pienluokasta yleisopetukseen integroituminen ja siirtyminen oli jokaisella oppilaalla yksilöllistä mutta ei aina ongelmatonta. Jotta siirtyminen aikanaan helpottuisi, olisi integraatiotunteja oltava riittävästi tulevassa yleisopetuksen luokassa. Myös samanaikaisopetusta tulisi kehittää opettajien ja luokkien kesken sekä lisätä tiedonvaihtoa huoltajien ja koulun välillä. Moniammatillinen yhteistyö koettiin tärkeäksi eri ammattialojen ihmisten kesken ja auttavan opettajia jaksamaan työssä. Oppilasta tulisi myös tukea jatkuvasti yleisopetukseen siirryttäessä, etenkin nivelvaiheissa.
Perusopetuksen lakimuutos tulee jatkossa muuttamaan pienluokkien toimintaa ja niiden tarpeellisuus ja toimintatavat on suunniteltava uudelleen. Jos tavoitteena on kaikkien oppilaiden opiskelu lähikoulussa ja yleisopetuksessa, voidaan joustavilla opetusjärjestelyillä tukea oppilaan kasvua ja oppimista. Inklusiivista koulua kehitettäessä opettajien ja erityisopettajien roolit tulevat korostumaan, joten myös opettajankoulutusta tulee kehittää jatkossa. | |
