Extreme Metal -riffit tarkastelussa: kämmensyrjävaimennus musiikin muodon artikuloijana

Abstract

Metal-musiikissa särötetty sähkökitara on standardi. Niin myös kämmensyrjävaimennus. Kämmensyrjävaimennusta (engl. palm-mute) on käytetty jo vuosikymmeniä heavy metal ja extreme metal -musiikin riffeissä. Kämmensyrjävaimennus on kitaransoittotekniikka, jossa soittokäden kämmenen takaosa lepää kitaran kielen päällä tallan kohdalla. Kyseistä soittotekniikkaa käytetään myös muissa populaarimusiikin tyyleissä, kuten funkissa ja soulissa. Vaikka tekniikan nimessä on sana "vaimennus", ei sen tarkoitus ole hiljentää sähkökitaran sointia. Kämmensyrjävaimennus tekee kitaran soinnista staccatomaista ja perkussiivisempaa. Kämmensyrjävaimennus saa aikaan muutoksia musiikin soitinvärissä ja rytmiikassa. Lisäksi kämmensyrjävaimennus tuottaa musiikillisia prosesseja, jotka artikuloivat musiikin muotoa. Vaikka kämmensyrjävaimennuksella on merkittävä rooli extreme metal -musiikissa, on siitä kirjoitettu tieteellistä tekstiä varsin niukasti. Monissa populaarimusiikin tutkimuksissa kämmensyrjävaimennus jätetään kokonaan huomiotta tai sen aiheuttamia muutoksia ei oteta huomioon.