Le traduzioni italiane dei volgarismi finnici in quattro romanzi di Arto Paasilinna : studio comparativo

Abstract

Arto Paasilinna on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia elossa olevia suomalaiskirjailijoita. Hän on kirjoittanut yli 30 romaania, joita on käännetty lukuisille eri kielille. Paasilinnan tyylille ovat ominaista puhekielisyys ja värikkäät, usein murteelliset ilmaukset. Puhekielisyydestä johtuen romaaneissa esiintyy myös runsaasti alatyylisiä ilmauksia. Tutkin työssäni, kuinka nämä alatyyliset ilmaukset on käännetty italiaksi. Tarkastelen, ovatko käännösvastineet uskollisia alkuperäisille ilmauksille yhtäältä semantiikan, toisaalta pragmatiikan näkökulmasta.

Aineistonani käytän neljää Arto Paasilinnan romaania, Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä; Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija; Suloinen myrkynkeittäjä ja Ulvova mylläri, sekä niiden italiankielisiä käännöksiä Lo smemorato di Tapiola, Il migliore amico dell’orso, I veleni della dolce Linnea ja Il mugnaio urlante. Aineisto koostuu 20 suomenkielisestä alatyylisestä ilmauksesta sekä niiden 196 esiintymästä. Esiintymistä 190 on käännetty italiaksi 118 eri käännösvastineella. Analyysini pohjautuu kontrastiivisen kielentutkimuksen sekä K. Reissin ja H.J. Vermeerin skoposteorian periaatteisiin. Lisäksi hyödynnän analyysissani J. Delislen, H. Lee-Jahnken sekä M.C. Cormierin luokittelua käännöskeinoista. Näistä neljää (adattamento, calco, compensazione ja ricategorizzazione) on käytetty aineistossa esiintyvien alatyylisten ilmausten kääntämisessä.

Tutkimuksestani selviää, että suurin osa käännösvastineista on uskollisia alkuperäistermeille semantiikan kannalta, kun taas pragmatiikan kannalta tilanne on päinvastainen. Vain harva käännösvastine on rekisteriltään alatyylinen suurimman osan ollessa arkikielisiä, kirjakielisiä tai jopa tieteelliseen rekisteriin kuuluvia. Koska pragmaattinen vastaavuus on skoposteorian mukaisesti painoarvoltaan semanttista vastaavuutta suurempi, voidaan todeta, että käännökset eivät onnistu tehtävässään välittää kohdekielelle Arto Paasilinnan tyylille ominaista kielellistä värikkyyttä. Aineiston suppeudesta johtuen ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä käännöskeinojen käytön sekä pragmaattisen ja semanttisen ekvivalenssin välisestä mahdollisesta korrelaatiosta.