Lasten ja vanhempien osallisuuden kokemuksia lastenpsykiatrisen kriisi-lyhythoitojakson aikana

Abstract

TIIVISTELMÄ Lasten ja vanhempien osallisuuden kokemuksia lastenpsykiatrisen kriisi-lyhythoidon aikana

Hakkarainen Paula JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos Terveyskasvatus Pro gradu- tutkielma, 70 sivua, 5 liitesivua

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lastenpsykiatrisessa kriisi-lyhythoidossa olevien lasten ja vanhempien kokemuksia osallisuudesta hoitoprosessin aikana. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: miten vanhemmat kokevat osallisuutensa kriisi-lyhythoitoprosessin aikana? millaisia osallisuuden tekijöitä tulee esille lasten kriisi-lyhythoitoprosessia koskevassa haastattelussa? Tutkimukseen osallistui kaksi vanhempaa ja kaksi lasta vuoden 2010 alussa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla tutkimukseen osallistuneet sekä hoitojakson alussa että lopussa. Vanhempien haastatteluaineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla ja lasten haastatteluihin sovellettiin aineistolähtöistä diskurssianalyysia.

Vanhemmat kokivat kriisi-lyhythoitojaksolle tulon paineisena ja vaativana. Stressaava tilanne nosti pintaan aiempia ohitetuksi tulemisen kokemuksia. Epävarmuus jakson ajankohdasta vaikeutti jaksolle valmistautumista. Lapsen valmistaminen jäi yleiselle tasolle. Vanhemmilla oli paljon tietoa entuudestaan liittyen perheen ongelmien ratkaisemiseen. Silti he toivoivat kriisi-lyhythoitojaksolta edelleen apua, neuvoja, keinoja ja käytännönvinkkejä liittyen lapsen käyttäytymisen muuttumiseen. Vanhemmat kokivat vuorovaikutuksen haasteelliseksi etenkin tulokokouksessa, koska oman huomion ja keskittymisen tuli kiinnittyä sekä käytyyn keskusteluun että lapseen aktiivisesti. Hoitosuunnitelman tekemiseen suhtauduttiin joko kokoavana tai itsestäänselvyyksiä toistavana. Vanhemmat pitivät voimavaroihin ja tulevaisuuteen keskittymistä hyödyllisempänä kuin ongelmien syiden etsimistä. Vanhempien osallisuuden kokemukset lisääntyivät hoitoprosessin edetessä. Aiemmat negatiiviset tunnekokemukset väistyivät, jolloin myönteisille tunteille hoitoa kohtaan tuli uudella tavalla tilaa. Vanhemmat kokivat hoitajan palautteen lapsen hyvinvoinnista tärkeänä. Vanhemmilla oli myös tärkeä rooli lapsen tukijana ja asianajajana. Lasten osallisuus ilmeni heidän taustakertomuksissaan, vaikeiden asioiden sekä omien taitojen ja kykyjen esille tuomisena. Lasten haastatteluissa esiin tulleita lapsen osallisuutta edistäviä tekijöitä olivat palkitseminen, toiminnallisuus, tietoisuus hoidon tavoitteista, konkreettiset menetelmät sekä ikätasoinen toimintakykyisyys. Vuorovaikutuksessa aikuisella on tärkeä rooli lapsen kuulluksi tulemisen kannalta. Ymmärretyksi tuleminen mahdollistuu dialogisessa vuoropuhelussa. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä lapsiperheen kohtaamisen menetelmiä aikaisempaa tarpeenmukaisemmiksi. Vanhempien kokemusten perusteella terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää kyetä auttamaan vanhempia priorisoimaan olemassa olevaa tietoa perheen tilanteen helpottamiseksi. Tutkimus tekee näkyväksi lasten osallisuutta edistäviä toimintamenetelmiä. Voimavarakeskeisiä, tulevaisuuteen suuntaavia ja ennakoivia työskentelytapoja tulee lisätä entisestään.