Hoivan tarinoita : tutkimus äitiään hoivaavien tytärten narratiiveista

Abstract

Tämän työn tarkoituksena on tarkastella tytärten narratiiveja hoivasta. Tutkimus perustuu Omaishoito, palkkatyö ja identiteetit -tutkimushankkeessa kerättyihin kerronnallisiin haastatteluihin, joista on valittu neljäntoista äitiään päivittäin hoivaavan tyttären kertomukset. Työn tarkoituksena on tarkastella sitä, millaisten tarinatyyppien kautta kokemus hoivasta tulkkiutuu äitiään hoivaavilla tyttärillä ja toisaalta millainen merkitys konstruoidulla tarinatyypillä on tulkinnan kautta elämän jäsennyksissä. Narratiivit nähdään merkityksellisen rakennelman muodostamisena sellaisesta, joka muutoin olisi sattumanvarainen. Yhdessä ne muodostavat sosiaalisen tarinavarannon: nämä kulttuuriset tarinamallit tarjoavat tietyn kulttuurin jäsenille yhteisen merkitysperustan, jonka pohjalta voidaan luoda omaa tarinaa, tulkita itseä ja toisia sekä myös ennakoida toisten tulkintoja.

Työn analyysimenetelmänä on käytetty narratiivista metodia sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Tytärten tarinoissa voitiin tunnistaa romanssin, tragedian ja ironian tarinatyyppejä, jotka kertoivat siitä, miten tyttäret hahmottivat kokemustaan äitinsä hoivasta ja millaisiin kulttuurisiin tarinamalleihin he nojautuivat. Romanssille tyypillinen käsitys hoivatilanteesta oli harmonian tilaa tavoitteleva kamppailu, tragedialle häviöön tuomittu taistelu elämää suurempia voimia vastaan ja ironialle etäännyttäminen ja sen hyväksyminen, että asiat voisivat olla toisinkin. Kulttuuriset mallit liittyivät käsityksiin perheestä ja sen vastuusta, vastuiden oikeudenmukaisesta jakautumisesta sekä elämän eri aspektien nivoutumisesta yhteen arjessa.

Tutkimus osoittaa, miten tyttäret käyttävät erilaisia tarinallisia malleja elämäntilanteensa jäsentämiseen ja hahmottamiseen. Se tuo esille hoivan kokemuksen moninaisuuden tytärtenkin osalta, mutta viittaa myös niihin tapoihin, joilla elämäntilanteen jäsennykset ja tulkinnat hoivasta yleisemminkin hahmottuvat. Hoivan eri ulottuvuuksien, myös kokemuksellisuuden, moninaisuuden ymmärtäminen on olennaista, jotta hoiva- ja hyvinvointipolitiikassa olisi mahdollista huomioida eri osapuolten yksilöllisesti rakentuvia jäsennyksiä. Tämän kautta voidaan mahdollistaa soveltuvien ja joustavien palveluiden järjestäminen tukemaan niitä, jotka huolehtivat läheistensä hyvinvoinnista.