Taiteilijapolitiikkaa periferiassa : Etelä-Savon taidetoimikunnan ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston taideapurahapolitiikka vuosina 1985 - 2005

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten alueellinen taiteilijapolitiikka on muuttunut Etelä-Savon maakunnassa vuosien 1985 - 2005 välisenä aikana. Aineisto koostuu Etelä-Savon taidetoimikunnan ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston taiteen alalle myöntämistä apurahoista vuodesta 1985 vuoteen 2005, viiden vuoden välein tarkasteltuna. Suomalaisen taidehallinnon keskeinen elin on taidetoimikuntajärjestelmä, jonka perustat valettiin 1960-luvulla. Tuolloin yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa voimakkaasti esillä ollut alueellisen tasa-arvon ajatus haluttiin saattaa koskemaan myös taide-elämää ja näin ollen valtion taidetoimikuntajärjestelmä koostui taiteen keskustoimikunnan ja taiteenala-kohtaisten toimikuntien lisäksi alueellisista taidetoimikunnista. Samalla vuosikymmenellä myös Suomen Kulttuurirahasto laajeni voimallisesti alueille maakuntarahastoillaan. Vii-meisten kymmenen vuoden aikana säätiöt, Suomen Kulttuurirahasto yhtenä suurimmista, ovat nousseet valtion taidetoimikuntajärjestelmän rinnalle merkittävänä taiteellisen toimin-nan rahoittajana. Taiteellinen työskentely Suomessa on useissa yhteyksissä todettu haastavaksi: kielialue on pieni, samoin markkinat, toimeentulo vaihtelevaa ja työvoimasta on ylitarjontaa. Taide-elämä on vahvasti keskittynyt Etelä-Suomeen ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Lähtö-kohtana tälle tapaustutkimukselle on ollut selvittää, millaiset edellytykset taiteelliselle työskentelylle alueelliset taidepolitiikan toimijat tarjoavat taideapurahapolitiikallaan ja miten julkisen ja yksityisen toimijan tehtävät ja roolit ovat kehittyneet kahdessakymmenes-sä vuodessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kulttuurirahasto on noussut taiteen rahoittajana taide-toimikunnan rinnalle, eräillä mittareilla jopa sen ohitse. Kulttuurirahaston apurahat ovat kasvaneet merkittävästi, kun vastaavasti taidetoimikunnan suhteellinen osuus on jatkuvasti vähentynyt. Molempien tuki näyttäisi kohdistuvan pitkälti samoille alueille. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että julkinen ja yksityinen taidepolitiikka alueella on monelta osin päällekkäistä, sen sijaan että ne olisivat toisiaan tukevia tai korvaavia. Alueellisen taidetoimikunnan rooli näyttäisi tutkimuksen perusteella olevan siirtymässä voimakkaam-min taiteen rahoittajasta taidepolitiikan strategisen suunnittelun ja ohjauksen toteuttajaksi alueella.