Kahden jyväskyläläisen yläkoulun oppilaiden fyysinen aktiivisuus ja viihtyminen välitunnilla

Abstract

Kellosaari, Linda & Virpi, Maria. 2011. Kahden jyväskyläläisen yläkoulun oppilaiden fyysinen aktiivisuus ja viihtyminen välitunneilla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 102 sivua.

Tämän tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää yläkoulun oppilaiden välitunneilla tapahtuvan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä viihtymiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös oppilaiden sukupuolen ja luokka-asteen yhteyttä sekä fyysiseen aktiivisuuteen että viihtymiseen välitunneilla. Tavoitteena oli lisäksi arvioida tutkimuksessa kehitetyn välituntiviihtyvyysmittarin toimivuutta ja luotettavuutta. Aineisto koostui yhteensä 658 jyväskyläläisestä yläkoulun oppilaasta, joista poikia oli 295 ja tyttöjä 362. Tutkimus oli osa Liikkuva kouluyhteisö -projektia. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella syksyllä 2009.

Fyysisen aktiivisuuden ja välituntiviihtyvyyden yhteyttä arvioitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Sukupuolten sekä luokka-asteiden välisiä eroja niin fyysisessä aktiivisuudessa kuin välituntiviihtyvyydessäkin analysoitiin parametrittomilla testeillä. Välituntiviihtyvyyttä arvioivat väittämät muotoiltiin mittariin sopiviksi WHO:n kouluterveyskyselystä (2002) sekä Kuuselan ja Lintusen sosiaaliset suhteet -mittarista (Asikainen & Hietakangas 2007, 46). Välituntiviihtyvyysmittarin pätevyyttä tarkasteltiin promax-rotatoidun pääakselifaktorianalyysin avulla ja luotettavuutta Cronbachin alfa-kertoimella.

Tulokset osoittivat, ettei yläkoulun välitunneilla tapahtuvalla fyysisellä aktiivisuudella ja viihtymisellä ollut yhteyttä toisiinsa. Fyysinen aktiivisuus oli tutkimuskoulujen välitunneilla vähäistä, mutta siinä oli tilastollisesti merkitsevä ero niin sukupuolten kuin luokka-asteidenkin välillä. Pojat olivat välitunneilla tyttöjä aktiivisempia ja fyysinen aktiivisuus laski luokka-asteen kasvaessa. Kehitetty mittari osoittautui luotettavaksi menetelmäksi mittaamaan välitunneilla viihtymistä. Väittämät jakautuivat selkeästi kahdelle faktorille, joista muodostetut summamuuttujat olivat ’yleinen välituntiviihtyvyys’ ja ’sosiaaliset suhteet välitunneilla’. Oppilaat viihtyivät välitunneilla melko hyvin, sillä niin yleinen viihtyvyys kuin sosiaaliset suhteetkin koettiin siellä hyviksi. Tyttöjen kokemukset sosiaalista suhteista välitunneilla olivat poikia tilastollisesti melko merkitsevästi parempia, ja 8.-luokalla kokemukset olivat muita luokka-asteita parempia. Tämä tutkimus toi uutta tietoa yläkouluikäisten fyysisestä aktiivisuudesta ja viihtymisestä välitunneilla. Lisäksi kehitettyä mittaria voidaan käyttää jatkotutkimuksissa.