Subjektin teologia : uskonnollisuuden tarkastelua lacanilaisen psykoanalyysin näkökulmasta

Abstract

SUBJEKTIN TEOLOGIA Uskonnollisuuden tarkastelua lacanilaisen psykoanalyysin näkökulmasta Mikko Kytölä Filosofia Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Jussi Kotkavirta Syksy 2011 78 sivua

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella uskonnollisuutta lacanilaisen psykoanalyysin käsittein. Teesini on, että purkamalla osiin Jacques Lacanin subjektikäsityksen voidaan uskonnollisuus hahmottaa kielellisenä ilmiönä, joka on rakenteellisesti kytköksissä subjektiuteen. Uskonnollisuus tulee näin ollen formalisoiduksi siten, ettei se välttämättä tarvitse perustakseen konkreettista uskontoa vaan näyttäytyy tätä laajempana, tiedostamattoman rekisteriin oleellisesti kuuluvana ilmiönä. Lacanin sanoin: ”Jumala on tiedostamaton.”

Tutkittava ilmiö – uskonnollisuus – näyttäytyy tutkimuksen teoreettisen näkökulman valossa arkijärjen käsityksistä poikkeavalta. Esimerkkinä piilevästä uskonnollisuudesta käytetään muun muassa uusateistista diskurssia sekä luentaa kauppatavarafetisismistä. Egon käsitteen – joka ymmärretään eräänlaisena subjektin käsitteen vastapoolina – avulla lacanilainen luenta uskonnollisuudesta valaisee konkreettisten uskontojen erästä merkitysulottuvuutta nykyään. Taustoituksena lacanilaiseen näkökulmaan toimii Sigmund Freudin uskontokäsitys.

Tutkimuksen punainen lanka on erottelu subjektin ja Toisen välillä. Iso Toinen on oleellisesti kielellinen, eroihin perustuva entiteetti, joka määrittää subjektia sen tätä tiedostamatta. Tämä Toisen diskurssi muodostaa subjektin tiedostamattoman, joka rakentuu yhden merkitsijän – herramerkitsijän – ympärille. Herramerkitsijä, jonka funktio tutkielmassa formalisoidaan, assosioituu ”jumaluuteen” subjektiuden konstitutiivisena elementtinä. Astuessaan kulttuurin, so. Toisen piiriin uskonnollisuudesta tulee eräänlainen subjektin perustila. Tätä perustilaa havainnollistetaan edelleen Lacanin neljän diskurssin teorian kautta, jossa on kyse subjektin rakentumisesta erilaisten diskurssien puitteissa. Neljän diskurssin teorian valossa lähestytään myös mahdollisuutta sellaisen ateistisen horisontin artikuloimiseen, joka ei olisi piilevästi kytköksissä uskonnollisuuteen.