Erämaan herrat ja orjat : vallantahto ja luonto Cormac McCarthyn romaanissa Blood Meridian

Abstract

Analysoin tutkielmassani Cormac McCarthyn vuonna 1985 ilmestynyttä romaania Blood Meridian. Lähestyn teoksen luontosuhdetta useista näkökulmista, joista keskeisin on Friedrich Nietzschen vallantahdon käsitteen mahdollistama. Tarkastelen tapoja, joilla teoksen kertoja kuvaa luontoa ja toisaalta henkilöhahmojen retorisia luonnon haltuunottoja, yleistyksiä ja retoriikkaa – vallantahdon ilmenemismuotoja. Näen romaanin esimerkkinä historiallisesta modernistisesta fiktiosta, jossa kuvataan nopean yhteiskunnallisen muutoksen ja väliaikaisen kaaostilan luomaa epävarmuutta. Tämä epävarmuus ulottuu teoksen kertojaan, joka on tietoinen siitä ettei kykene tavoittamaan objektiivista todellisuutta. Blood Meridian sijoittuu 1800-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon rajavyöhykkeelle, Frontier-alueelle, joka oli jatkuvassa liikkeessä eikä itsestäänselvästi kuulunut minkään valtion maihin. Historiallisen kerronnan tason ohella romaanissa ovat keskeisiä kosminen ja mytologinen taso, joten romaani ylittää modernistiseen tyyliin välittömät kerronnalliset puitteensa useilla epäluonnollisillakin tavoilla.

Teoria-aineistona käytän Gilles Deleuzen filosofiaa, erityisesti hänen Nietzsche-tulkintaansa, sekä ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen välineitä. Yksi keskeinen motivaatio työlle on pastoraalisen ja harmonisen luontokäsityksen kritiikki. Kritisoin tutkimuskohteeni valossa yleisiä kulttuurisia ja humanistisia taipumuksia nähdä luonto harmonisena ja staattisena ilmiönä, ja monin paikoin käytän abstraktin luonto-termin sijaan konkreettisempia, kuten erämaa (wilderness).