Psykologisen itsehoito-oppaan käyttö lyhytterapiassa : vaikutus mielialaan ja hyvinvointiin sekä oppaan käyttökokemukset

Abstract

Masennus on toimintakykyä ja elämänlaatua alentava mielialahäiriö, jolla on vakavia seurauksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Oireyhtymä on yleisyydestään huolimatta edelleen alihoidettu, ja kärsii muun muassa terapiahoidon saatavuuteen liittyvistä ongelmista. Masennuksen psykologiseen itsehoitoon tarkoitetut kirjat ovat tavallisesti muuta hoitoa helpommin saatavilla, ja teosten käytöstä on saatu kannustavia tuloksia kliinisesti merkittävän depression hoidossa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, olisiko hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvan itsehoito-oppaan käytöllä yhteyttä mielialassa ja hyvinvoinnissa tavattuun muutokseen osana kuuden kerran hyväksymis- ja omistautumisterapiaa, kun terapeutteina toimivat psykologian opiskelijat. Tutkimuksessa oletettiin, että oppaan käyttö lisäisi terapiahoidon vaikuttavuutta. Lisäksi haluttiin selvittää oppaasta saatuja käyttökokemuksia.

Tarkastelussa oli yhteensä 30 masennusoireista kärsivää henkilöä, jotka satunnaistettiin kahteen ryhmään. Kirjaryhmä (n=14) käytti terapian yhteydessä Steven C. Hayesin ja Spencer Smithin itsehoito-opasta Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää (2009), ja kirjaton ryhmä (n=16) sai terapiahoidon ilman opasta.

Tutkimuksen päätuloksena havaittiin, että itsehoito-oppaan käyttö ei lisännyt terapiahoidon vaikuttavuutta. Kuuden kerran hyväksymis- ja omistautumisterapia kohensi mielialaa, vähensi psyykkisiä ja fyysisiä oireita sekä lisäsi hyvinvointia samankaltaisesti molemmissa ryhmissä. Samalla kuitenkin havaittiin, että hyväksymis- ja omistautumisterapian ydinprosessien, kuten tietoisen läsnäolon, käsittelykertojen määrä terapian aikana oli yhteydessä suurempiin muutoksiin kirjaryhmän hyvinvoinnissa, kun taas kirjattomalla ryhmällä vastaavia yhteyksiä ei havaittu tai ne olivat heikkoja. Havainto viittaa siihen, että ryhmät erosivat toisistaan tavassa, jolla hoitotulokset saavutettiin.

Itsehoito-oppaan käyttökokemukset olivat positiivisia. 88 % opasta käyttäneistä asiakkaista ja 86 % heitä hoitaneista terapeuteista koki oppaan olleen hyödyllinen osa kuuden kerran lyhytterapiaa. Sekä terapeutit että asiakkaat liittivät oppaasta saadun hyödyn kirjan aktiiviseen käyttöön. Käytännön terapia toimi lisäksi terapeuttien mukaan paremmin itsehoito-oppaan kanssa kuin ilman opasta. Asiakkaat kykenivät itsehoito-oppaan avulla kertaamaan terapiaistunnoissa käsiteltyjä asioita, mutta myös terapeutit saivat teoksesta tukea käytännön terapiatyön toteuttamiseen.

Tutkimuksesta saadut tulokset antavat tukea psykologisen itsehoito-oppaan sisällyttämiselle lyhytterapiaan, vaikka opas ei oletuksen vastaisesti lisännyt hoidon vaikuttavuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että itsehoito-oppaan käytön tulisi olla terapian aikana säännöllistä ja aktiivista, sillä tulokset viittaavat näiden tekijöiden olevan yhteydessä parempiin hoitotuloksiin. Terapeutin tulisi lisäksi tuntea teos tarpeeksi hyvin voidakseen hyödyntää opasta yksilöllisesti asiakkaansa terapiassa. Teoksen sisällöistä ja käytöstä tulisi myös keskustella asiakkaan kanssa.