Elämää kulttuurien välimaastossa : tutkimusretkiä toisen polven venäläisten etnis-kulttuuriseen identiteettiin

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin Suomessa asuvien toisen sukupolven venäläisten etnis-kulttuurista identiteettiä. Tutkimuksen lähtökohtana oli monikulttuurisuuskeskustelun sukupolvistuminen ja ajatus siitä, että toisen polven menestyminen indikoi ensimmäisen sukupolven integraation onnistumista. Tutkimusongelma tiivistyi kahteen kysymykseen: Miten kahden tai useamman kulttuurin välimaastossa elävät toisen polven venäläiset määrittelevät itsensä etnisesti ja kulttuurisesti? Millainen merkitys maahanmuuttajataustalla tai monikulttuurisuudella on heidän sosiaalisissa suhteissaan?

Tutkimuksen aineistona käytettiin seitsemän venäläistaustaisen nuoren teemahaastatteluja. Haastatteluja oli yhteensä kuusi, sillä yksi toteutettiin parihaastatteluna. Haastatelluista neljä oli miespuolisia, kolme naispuolisia ja iältään he olivat 13–27-vuotiaita. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Analyysi rakentui kuuden teeman varaan: kielen merkitys, suomalaisuus ja venäläisyys, kohdatut ennakkoluulot, monikulttuurisuudesta aiheutuvat hyödyt, perheen rooli ja suhde kulttuurin vaalimiseen. Nämä osa-alueet nähtiin merkityksellisinä toisen polven identiteetinmuodostukselle.

Toisen polven venäläisten identiteettejä luonnehdittiin monikulttuurisiksi ja hybrideiksi. Hybridisyys viittaa identiteettien muuttuvuuteen ja moniaineksisuuteen. Haastatelluilla nähtiin olevan keskimääräistä paremmat edellytykset onnistuneeseen integraatioon kulttuurisen ja sosioekonomisen taustansa vuoksi. Kahden kulttuurin tuntemus näyttäytyi arvokkaana resurssina ja valtioiden rajojen yli ulottuvat transnationaalit suhteet yksilöille merkityksellisinä. Elämä useamman etnisen kulttuurin vaikutuspiirissä oli vaatinut itsereflektiota ja sopeutumista, mutta haastatteluhetkellä haastatellut pitivät kulttuurien moninaisuutta varsin luonnollisena osana omaa arkeaan. Lisäksi haastatteluissa korostettiin yksilöllisiä identiteetinmäärittelyjä pelkän kulttuurisen tai etnisen identiteetin sijaan. Tutkimus rohkaisee avoimeen ja ennakkoluulottomaan keskusteluun maahanmuutosta ja tähdentää, että erilaisuuden hyväksyminen ei tarkoita sokeutta eroille.