Laulusävelmiä on kokoelman laajin jakso sisältäen noin 4000 sävelmää. Sävelmien ryhmityksen määrää säkeitten melodisten kadenssien laatu. Säkeitä on yleensä neljä, mutta jos niitä on enemmän, on ne tulkittu toistensa laajennuksiksi, jäljittleyksi tai muunnoksiksi. Jokainen tapaus on selvitetty kyseisen sävelmän yhteydessä. Sointuja on mahdollista tulkita eri tavoin, joten joistakin kadensseista voivat tutkijat olla eri mieltä. Sävelryhmät ovat erisuuruisia ja ne ovat tarvittaessa järjestetty sisäisesti sävellajin ja melodian ambituksen mukaan. Toisinnot sijoittuvat usein perätysten, mutta kauempana oleviin toisintoihin on viitattu kappaleen kohdalla. Hyvin samankaltaisten toisintojen kohdalla on eroavat kohdat merkitty sävelmän yhteyteen. Sävelmien taiteellisuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Mukana on muutama inkeriläinen sävelmä, jonka on katsottu kuuuluvan ennemmin laulu- kuin runosävelmiin. Laulujen sanoista on yleensä painettu ensimmäinen säkeistö. Sopimattomat sanat on jätetty pois, ja ensimmäisen säkeistön ollessa sopimaton nuottiin on painettu joku toinen säkeistö. Sanojen oikeinkirjoituksesta on poistettu murteellisuudet, elleivät ne kuulu laulun muotoon oleellisesti. Sävelmien merkinnässä on epäilyttävät kohdat merkitty kysymysmerkillä ja selvät tahtilajivirheet korjattu. Sävelmät on merkitty tutkimuksen helpottamiseksi C- ja F-duureihin tai a- ja d-molleihin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, koska käsikirjoitusten sävellaji on yhtä sattumanvarainen kuin laulujienkin. Kirkkosävellajit on merkitty duuriin tai molliin. SKS:lle saapui julkaisemisen alettua lisää sävelmiä ja toisintoja, joista täytyi jättää pois ne sävelmät, joiden paikka oli jo julkaistujen joukossa. Sävelryhmien koko suureni siitä syystä loppua kohti harhaanjohtavasti, sillä osa alkupään sävelryhmistä olisi ollut oikeasti suurempia. Julkaisun edetessä tehtiin muutamia muutoksia koskien sävelmien yhteydessä olevia viittauksia säkeisiin ja toisintoihin. Krohn tarkensi myös nuottien merkintää koskevia sääntöjä julkaisun edetessä. Laulusävelmien julkaiseminen keskeytyi rahoitusongelmien vuoksi vuonna 1912. Julkaisemista jatkettiin vuonna 1932 ja laulusävelmät-jakso valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1933.