Mitä toi tekee nuorisopsykiatriassa? : toimintaterapeutin työn sisältö ja erityisosaamisen alueet

Abstract

Tämän Pro gradu –tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kuvaus siitä, millaista on nuorisopsykiatrinen toimintaterapia Suomessa. Tavoitteena oli myös kartoittaa nuorisopsykiatrian erikoisalalla työskentelevien toimintaterapeuttien työn sisältöä ja erityisosaamisen alueita. Aihepiiriin kuuluvia Pro gradu –tutkimuksia on Suomessa julkaistu aiemmin vain yksi. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti halu lisätä tutkimuksen keinoin nuorisopsykiatrisen toimintaterapian tunnettavuutta ja vakuuttavuutta osana moniammatillista psykiatrista hoitokulttuuria.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Ryhmähaastatteluihin osallistui 13 nuorisopsykiatrian erikoisalalla työskentelevää toimintaterapeuttia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta. Saatu aineisto käsiteltiin induktiivisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineiston analyysin tuloksena muodostettiin kolme nuorisopsykiatrista toimintaterapiaa määrittelevää yläluokkaa: (1) nuoren ohjautuminen toimintaterapeutin asiakkaaksi, (2) nuoruusikäisyyden merkitys toimintaterapiassa ja (3) nuorisopsykiatrisen toimintaterapiaprosessin erityispiirteet. Tutkimustulokseksi saatiin kuvaus josta on pohdintaosiossa nostettu esiin nuorisopsykiatristen toimintaterapeuttien työn sisältöön vaikuttavat tekijät ja toimintaterapeuttien erityisosaamisen alueet.

Tulosten perusteella toimintaterapeutin työn toteuttamista määrittelee asiakaskunta ikäryhmänä ja nuoruusikäisyyteen liittyvät tekijät. Lisäksi työn sisältöä ja toteutumista muokkaavat toimintaterapeutin henkilökohtainen työote ja työympäristössä vallitseva työnteon kulttuuri. Toimintaterapeuttien erityisosaamisen alueiksi nimetään muun muassa nuorten toimintakyvyn tutkiminen, toiminnallisten menetelmien terapeuttinen käyttäminen ja ryhmämuotoisen terapian tarjoaminen. Tietoisesti valittuihin toimintaterapian teorioihin tukeutuminen työssä vaikuttaa vähäiseltä. Taustateorioiden valintaan ja käyttämiseen liittyvät perustelut olisikin antoisa jatkotutkimusaihe suomalaisessa nuorisopsykiatrisessa toimintaterapiassa. Myös toimintakyvyn tutkimukseen tarkoitettujen standardoitujen tutkimusmenetelmien käyttöönottoa tukeva tutkimus palvelisi nuorisopsykiatriassa työskenteleviä toimintaterapeutteja.