Sanallistamisen osuus nykytaiteessa ja siihen kohdistuva kritiikki Arthur C. Danton taideteorian valossa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen sanallistamisen käsitteen kautta sanallisten selitysten osuutta nykytaiteessa ja siihen kohdistuvaa kritiikkiä, jota ilmenee sekä taidemaailman sisä- että ulkopuolella. Sanallistamisen määrittelen puheeksi ja kirjoitukseksi taideteosten sisällöistä. Taidemaailman ulkopuolista kritiikkiä esittelen taiteen harrastajille tarkoitetun Aukea.net -internetfoorumin ja sen Kuvataide-keskustelupalstalta poimittujen kommenttien kautta. Esimerkkejä taidemaailman sisäisestä kritiikistä nostan esiin useammasta eri lähteestä. Käsittelen aineistoa harkinnanvaraisina näytteinä sanallistamiseen kohdistuvasta kritiikistä ja tarkastelen aineistosta poimittuja väitteitä myöhemmin väitteinä taideteoreettisessa kontekstissa.

Teoreettisen peilauspinnan sanallistamiseen kohdistuvalle kritiikille tarjoaa Arthur C. Danton taideteoria, jonka käsittelyn tarkoituksena on osaltaan selvittää sanallistamisen painoarvon kiinnittymistä erityisesti nykytaiteeseen ja tätä kautta kritiikin asettamaa haastetta. Käytän teoriaa soveltaen ja esittelen Danton laajasta tuotannosta aiheen kannalta keskeisiksi katsomiani osa-alueita, joita ovat erityisesti teoria taiteen loppumisesta ja posthistoriallisesta taiteen tilanteesta sekä Danton taideteokselle muotoilema määritelmä. Teorian kautta nykytaidetta määrittäväksi piirteeksi hahmottuu tilanne, jossa taiteen taiteena oleminen ei ole sidottu joihinkin havaittaviin ominaisuuksiin vaan taiteen määritteleminen tapahtuu abstraktimmalla tasolla ja ei-havaittaviin ominaisuuksiin nojaten. Keskeisin näistä on sisällöllisyys, joka on Danton teoriassa taideteosta määrittävä mutta olennaisesti tulkinnallisista prosesseista riippuvainen ei-havaittava ominaisuus. Sanallistamisen keinoin ei-havaittavat ominaisuudet on kuitenkin mahdollista tehdä näkyviksi.

Kuvailemastani taiteen tilanteesta käytän abstraktin tilanteen käsitettä, jonka olen muotoillut Danton teorian pohjalta ja jolla tahdon painottaa abstraktien, ei-havaittavien ominaisuuksien ja prosessien painoa erityisesti nykytaiteessa. Tämä on myös seikka, johon katson sanallistamiseen kohdistuvan kritiikin syvemmällä tasolla tarkentuvan. Sanallistamisen kiinnittyessä olennaisella tavalla taiteen tilanteeseen kritiikki on kuitenkin voimaton sanallistamisen merkityksen suhteen. Se pystyy kuitenkin osoittamaan ongelmia sanallistamisessa käytänteenä myös abstraktin tilanteen valossa tulkittuna.