Nuorisokuorolaisten ja kuoronjohtajan negatiiviset vuorovaikutuskokemukset

Abstract

Kuoroharrastus on saanut viime aikoina näkyvyyttä televisiossa ja kuoroharrastuksen myönteisistä vaikutuksista on tehty tutkimuksia. Yksi kuoroharrastuksen parhaimpia, mutta myös haastavimpia, puolia ovat vuorovaikutussuhteet, eikä erimielisyyksiltä aina voida välttyä. Kielteisissä ja epämiellyttävissä kokemuksissa ihminen kokee uhkaa omaa minuuttaan kohtaan, jolloin hän myös puolustautuu defenssejään käyttäen joko vetäytymällä tai hyökkäämällä. Kuoronjohtajan vastuu kuorosta on suuri ja häneltä vaaditaan erityisiä tiedollisia, taidollisia ja sosiaalisia taitoja. Kuoronjohtajan persoona korostuu ja näkyy kuorosta ulospäin kaikissa sen tekemisissä, eli hän on keulahahmo, joka luo koko kuorolle omannäköisensä profiilin. Nuorisokuoroissa lisämausteen kuoroarkeen antaa laulajien puberteetti ja sen tuomat muutokset sekä nuoren kropassa että ajattelussa. Nuoret ovat herkkiä itseensä kohdistuvasta kritiikistä ja arvostelusta, sillä heidän identiteettinsä on muotoutumisvaiheessa. Ajattelun kehitys ja tunnemyrskyt saattavat taas näkyä aikuisen kritisoimisena, mikä saattaa olla kuoronjohtajalle epämiellyttävää. Kuorolaisille taas kuoronjohtajan vaatimukset esimerkiksi sitoutumisesta harrastukseen voivat olla liian kovat ja se aiheuttaa kapinointia. Kaiken kaikkiaan nuorisokuorojen arjessa liikutaan herkillä alueilla, jolloin suuret tunteet sekä hyvässä että pahassa ovat näkyvillä korostuen. Tutkimukseni tarkoituksena onkin auttaa nuorisokuorojen parissa työskenteleviä ihmisiä huomaamaan ja ymmärtämään mahdollisia ongelmakohtia ja sitä kautta kehittämään toimintaansa -vaikeista asioista on helppo vaieta, mutta kipualueelle astuessaan on helpompi kehittyä uudelle tasolle.