Seurakunta ja sota : Etelä-Savon Joroisten seurakunnan toiminta sisällissodan aikana vuonna 1918 ja sen jälkiselvittelyissä

Abstract

Suomen sisällissota on yksi suomalaisen historiantutkimuksen tutkituimpia aiheita, mutta tällä hetkellä on kuitenkin vielä selvittämättä sodan paikallinen ulottuvuus evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta: miten sota vaikutti paikallisseurakuntiin eri puolilla Suomea, kun niiden jäsenet jakautuivat punaisiin ja valkoisiin. Tämä tutkimus selvittää, häiriintyikö eteläsavolaisen Joroisten seurakunnan toiminta sisällissodan aikana ja miten sen työntekijät suhtautuivat sodan eri osapuoliin. Ottiko seurakunta itselleen sodassa puolueettoman roolin vai toimiko se jommankumman osapuolen hyväksi? Millainen suhde seurakunnalla oli paikalliseen suojeluskuntaan? Joroinen sijaitsee Etelä-Savossa Varkauden, Rantasalmen, Juvan, Leppävirran ja Pieksämäen naapurissa ja se oli 1900-luvun alussa vahva maatalouspitäjä, jossa kannatettiin sisällissodan aikana sekä punaisia että valkoisia. Vuonna 1918 Joroisista tuli melkein heti sodan alkuvaiheessa valkoisten asemapaikka alueella ja sieltä käsin suoritettiin helmikuun lopussa tapahtunut viimeisten Savon punaisten alueiden, Varkauden ja Leppävirran, valtaus. Hyödynnän tässä tutkimuksessa mikrohistorian menetelmiä ja tulkitsen saamiani tutkimustuloksia sotien jälkeisten ongelmien ratkaisukeinojen sekä 1900-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan kriisin kautta. Tutkimuksen päälähteinä toimivat Joroisten seurakunnan ja suojeluskunnan arkistoaineistot, joista saatuja tietoa täydennetään muun muassa Juvan rovastikunnan arkistomateriaalilla.

Joroisten seurakunnan toiminta häiriintyi sisällissodan aikana, vaikka paikkakunta ei itsessään ollut sotatapahtumien keskipisteessä. Seurakunnassa jouduttiin sodan takia muun muassa perumaan yksi kiertokoulu ja siirtämään kinkereitä viikolla asevelvollisuuskutsuntojen takia. Seurakunta ja sen työntekijät asettuivat kannattamaan sodan valkoista osapuolta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon linjan mukaisesti ja tukivat sekä taloudellisesti että jäsenyydellään paikkakunnan suojeluskuntaa, kun taas sodan hävinneen osapuolen hyväksi toimiminen jäi seurakunnan työntekijöiden keskuudessa vähäiseksi. Joroisten seurakunta joutui vuonna 1918 muiden julkisten instituutioiden tavoin keskelle yhteiskunnallista kriisiä, josta se pyrki palaamaan ennen sotaa vallinneeseen yhteiskuntaan. Seurakunta pyrki sodan aikana ja sen jälkeen normalisoimaan tilannetta paikallisyhteisössä avustamalla omalta osaltaan sodan jälkeisten ongelmien ratkaisemisessa: se vahvisti yhteiskunnallista järjestystä tukeutumalla paikalliseen suojeluskuntaan ja paikkaamaan sodasta aiheutuneita kansan henkisiä vaurioita korostamalla käydyn sisällissodan tärkeää merkitystä isänmaan vapauden kannalta.