Huhtiniemi, M. 2011. Vaikuttavia valmiuksia liikunnalta. Vuosina 2001-2005 valmistuneiden liikunnanopettajien työnkuva, koulutuksesta saadut valmiudet sekä koulutustyytyväisyys. Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma. Liikuntatieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 80 sivua + 9 liitesivua.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnanopettajan toimenkuvaa, koulutuksen antamia valmiuksia sekä koulutustyytyväisyyttä. Toimenkuvaa selvitettiin tutkimalla liikunnanopettajien yleisimpiä työtehtäviä. Koulutuksen antamia valmiuksia tutkittiin kahdesta näkökulmasta: saatuja valmiuksia suhteessa koulutuksen eri osa-alueisiin sekä koulutuskokonaisuuden antamia valmiuksia liikunnanopettajan eri työtehtäviin.
Tämä kyselytutkimus sisältyy laajempaan työ- ja koulutustyytyväisyystutkimukseen, jota liikuntatieteiden laitoksella on toteutettu vuodesta 1999 lähtien. Kohdejoukkona olivat vuosina 2001-2005 valmistuneet liikunnanopettajat (n=186), joista tutkimukseen osallistui yhteensä 122 hen
kilöä (61 miestä ja 61 naista). Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Aineistoa kuvailtiin frekvenssien, keskiarvojen, keskihajontojen ja prosenttijakaumien avulla. Naisten ja miesten välisiä eroja tutkittiin riippumattomien otosten t-testin avulla.
Tutkimuksen tulosten mukaan liikunnanopettajan yleisimmät työtehtävät olivat liikunnanopetus ja suunnittelu. Myös arviointi, luokkaopetus, valvonta ja koordinointi toistuivat usein. Harvinaisimpia tehtäviä olivat leirikoulujen järjestäminen, kokeilu ja tutkimus, henkilökunnan liikunnanohjaus, oppilashuoltoryhmään osallistuminen sekä kerhotoiminta. Miehillä kilpaurheilun organisointi sekä kokeilu ja tutkimus olivat yleisempiä naisiin verrattuna, kun taas naisilla luokkaopetus oli miehiä yleisempää.
Kolme neljäsosaa vastaajista oli joko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja vain murto-osa ilmoitti olevansa tyytymätön. Liikunnanopettajakoulutuksen eri sisältöalueista parhaat valmiudet oli saatu liikeopista ja lajituntemuksesta, opetusharjoittelusta sekä liikunnan pedagogiikasta ja didaktiikasta, kun taas heikoimmat valmiudet oli vastaajien mukaan saatu erityisliikunnasta ja liikunnan sosiaalitieteistä. Naiset kokivat saaneensa paremmat valmiudet opetusharjoittelusta kuin miehet. Koulutuksen
antamia valmiuksia liikunnanopettajan eri työtehtäviin oli kokonaisuutena arvioitu
melko kriittisesti. Parhaat valmiudet oli saatu liikunnanopetukseen sekä suunnitteluun. Myös kerhoihin, arviointiin, henkilökunnan liikunnanohjaukseen, luokkaopetukseen sekä kokeiluun ja tutkimukseen oli saatu kohtalaisen hyvät valmiudet. Heikoimmat valmiudet oli saatu opetuksen ulkopuolisten asioiden hoitamiseen, erityisesti oppilashuoltotyöryhmään osallistumiseen sekä luokanvalvojan tehtäviin. Miehet kokivat saaneensa paremmat valmiudet kerhojen pitämiseen sekä kilpaurheilun organisointiin naisiin verrattuna.
Tutkimuksen avulla saadaan tietoa liikunnanopettajakoulutuksen vaikuttavuudesta ja
työelämävastaavuudesta. Tuloksia voidaan hyödyntää liikunnanopettajien perus- ja täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä.
...
