Kokemuksia kokonaisuudesta : tutkielma kehollisuuden ja maailmankatsomuksen suhteesta buenosairesilaisten joogaavien katolisten keskuudessa

Abstract

Tutkielma käsittelee kehollisuuden ja henkisyyden suhdetta kymmenen buenosairesilaisen joogaavan katolisen elämässä. Keskeisin tutkimuskysymys on, miten informantit merkityksellistävät omaa elämäänsä joogan ja katolilaisuuden kautta, ja millä tavalla nuo merkitykset kohtaavat yksilön maailmankatsomuksessa. Lähestymistapoina toimivat sekä symboli- että kehoantropologia. Symboliselta kannalta yksilö nähdään aktiivisena merkityksentuottajana, joka tulkitsee ja uudelleentulkitsee kokemuksiaan, ihmissuhteitaan ja elämäntapahtumiaan. Kehollinen paradigma muistuttaa kehollisuuden olevan aina osa kokevaa subjektia: kehollisuutta ei voi ottaa kulttuurintutkimuksen ulkoiseksi kohteeksi sen ollessa yksilön todellisuuden ja niin koko inhimillisen kulttuurin pohja.

Tutkielman mukaan informantit kokevat joogan täydentävän katolilaista uskoa, joka ei kannusta keholliseen harjoitukseen. Joogan psykofyysisistä tekniikoista on löydetty kokemuksellisempi tapa oman uskon elämiseen. Jooga toimii informanteille rituaalina, jossa toisaalta pyhyys ”tunnistetaan ja näytellään”, mutta jossa myös luodaan merkityksellistä sisäistä ja ulkoista tilaa. Joogaharjoituksessa omasta kehosta tulee symbolisesti merkityksellinen tila, joka yhdistyy maailman tilaan.

Jooga ei ole yhtenäinen ja universaali ilmiö, vaan muovaantunut ajasta ja paikasta toiseen. Myös tutkielman katolilaiset mukauttavat joogan omaan maailmankatsomukseensa, mutta ilman filosofista taustaansakin jooga säännöllisenä kehollisena harjoituksena voi toimia identiteettiä transformoivana tekniikkana. Joogaharjoituksen aikainen holistinen kokemus itsestä kyseenalaistaa länsimaiselle ajattelulle tyypillisen subjekti–objekti –jaon. Näin tekniikan ”toiseus” muokkaa kulttuurisesti opittuja kehonkäyttötapoja, mikä vaikuttaa yksilön identiteetin kautta hänen ihmis- ja maailmasuhteisiinsa. Uudenlaisia kehonkäyttötapoja tarjoava ruumiintekniikka voi säännöllisesti harjoitettuna muuttaa yksilön kulttuurisesti muovautunutta tapaa olla kehollisesti maailmassa, toimimalla mallina ”kehon elämiseksi” myös ruumiista vieraantuneissa länsimaissa ja liittämällä uusia merkityksiä keholliseen olemassaoloon.