Lajianalyysi. Miesten telinevoimistelussa kilpaillaan kuudella telineellä, jotka ovat permanto, hevonen, renkaat, hyppy, nojapuut ja rekki. Telinevoimistelusuoritusten arvostelu perustuu Kansainvälisen Voimisteluliiton (FIG) arvosteluohjeisiin. Kilpailuissa tuomaristo antaa pisteet liikesarjan sisällön ja suorituksen mukaan. Permantosarja suoritetaan 70 sekunnin aikana, 12 x 12 m alueella ja se koostuu pääosin akrobaattisista osista. Hevossarja koostuu erilaisissa noja-asennoissa suoritetuista myllyistä sekä jalanvienneistä ja saksista. Rengassarjassa tulee olla tasaisesti heilahdusliikkeitä sekä voima- ja pysyviä osia. Hypyssä voimistelija suorittaa yhden tai kaksi erilaista hyppyä, jossa 25 m juoksuvauhtia seuraa ponnistus hyppylaudalta, tukivaihe hyppypöydältä, loppulento ja alastulo. Nojapuilla sarja koostuu erilaisista noja- ja riipuntavaiheissa tehtävistä heilahdusliikkeistä sekä lento-osista. Rekkisarja tulee koostua heilahduksista, käännöksistä ja lento-osista. (FIG 2009a.)
La
jin vaatimukset. Telinevoimistelu asettaa tiettyjä vaatimuksia voimistelijalle. Antropometrisiltä ominaisuuksiltaan parhaat telinevoimistelijat ovat tyypillisesti lyhyitä, kevytrakenteisia ja vahvoja. (Arkaev & Suchilin 2004.) Laji vaatii erityisesti motorista taitoa ja opeteltavien liikkeiden määrä onkin useita satoja (Sands, Caine & Borms 2003). Taidon lisäksi korostuvat fyysiset ominaisuudet, joista erityisesti voima, nopeus ja liikkuvuus ovat ratkaisevassa asemassa. Voimaominaisuuksista korostuu etenkin suhteellinen voimataso, koska lajille ominaista on oman kehon liikuttaminen tukipisteeseen nähden (Buchmann 1972). Nopeus korostuu etenkin hypyn vauhdinotossa, jossa voimistelijan tulee saavuttaa 20 metrin vauhdinotossa 8-9 m/s nopeus. Lisäksi räjähtävä nopeus korostuu muun muassa ponnistuksissa sekä irrotuksissa. (Čuk & Karacsony 2004). Voimisteluliikkeiden oikeat liikeradat vaativat voimistelijalta suurta liikkuvuutta. Telinevoimistelusuoritus ei vaadi suurta aerobista energiantuottoa, vaan lajissa vaadittava energia tuotetaan pääosin kreatiinifosfaatista ja anaerobisella glykolyysillä. (Howells 2001.)
Harjoitteluanalyysi. Huipulle päästäkseen miehet harjoittelevat keskimäärin 15 vuotta ja viime vuosikymmenten aikana huipputelinevoimistelijoiden keski-ikä on laskenut selvästi (Arkaev & Suchilin 2004). Harjoittelu on määrällisesti runsaasta ja tyypillinen harjoitusviikko sisältää noin 25-30 harjoitustuntia ja suurimmillaan harjoitusmäärät ovat voimistelijoilla, jotka ovat nousemassa huipulle. Harjoittelussa korostuu lajitaitoharjoittelu, joka on suuressa asemassa koko urheilijan uran ajan. Lajitaidon perustan muodostavat liikekoulutus, ponnistusharjoittelu, alastuloharjoittelu, rotaatioharjoittelu ja lajiliikkeiden harjoittelu. Lajitaitoharjoittelua tukee fyysisten ominaisuuksien harjoittelu, josta voimaharjoittelu on suuressa roolissa. Fyysisten ominaisuuksien harjoittelu toteutetaan pääosin lajinomaisesti. (Kalaja 2009, 453-454).
Valmennuksen ohjelmointi. Telinevoimisteluharjoittelun ohjelmointi suunnitellaan yleensä yhdeksi olympiasykliksi kerrallaan. Tarkemmin suunnitelma tehdään yhdeksi vuodeksi, jossa vuosi jaetaan usein kahteen kauteen kilpailukausien mukaan. Ensimmäisen kauden pääkilpailuna ovat EM-kilpailut ja jälkimmäisen kauden pääkilpailuna MM-kilpailut. Yhden kauden harjoittelu aloitetaan valmistavalla kaudella, jossa pääpaino on uusien liikkeiden oppimisessa ja fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä. Kilpailuun valmistavalla kaudella harjoittelun painopiste siirtyy sarjojen opetteluun ja fyysinen harjoittelu muuttuu entistä enemmän lajinomaisemmaksi.
Ravintovalmennus. Ravintovalmennukseen tulee kiinnittää myös erityistä huomiota ja siinä avainasemassa on normaali ruokavalio ja sen ollessa kunnossa olennaiseksi tulevat myös erityisruokavaliovalmisteet sekä ravintolisät (Mero 2010). Telinevoimistelussa tulee kiinnittää huomiota myös painonsäätelyyn, koska kehon painoa liikutellaan lihasvoiman avulla.
Suorituskyvyn testaaminen. Urheilijoiden testaaminen kuuluu olennaisena telinevoimisteluvalmennukseen. Fyysisistä ominaisuuksista mitataan tyypillisesti voimaa, nopeutta ja liikkuvuutta. Myös taidon testaaminen on perusteltua, koska tekniikka on olennainen osa lajia. Käytetyt testit ovat usein lajikohtaisia kenttätestejä ja varsinaisia laboratoriotestejä käytetään hyvin vähän.
...
