"Hetkinen, hienoo! Otetaanko uudestaan?" : opetuskokemuksia muusikkoperspektiivistä

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää musiikinopettajien kokemuksia muusikon ja opettajan roolien yhdistämisestä ja muusikkouden hyödyntämisestä opetustyössä. Tutkimuksessa on haastateltu kolmea musiikinopettajaa, jotka tekevät opetustyön lisäksi myös esiintyvän muusikon työtä. Opettajat työskentelevät koulussa, musiikkiopistossa ja kansalaisopistossa. Oma työkokemukseni opettajana ja soittajana oli lähtökohtana tutkielmalleni. Lähdin olettamuksesta, että että musiikinopettaja on aina oppilailleen paitsi opettajan, myös muusikon malli. Haastattelussa kartoitin siksi myös opettajien omaa suhdetta musiikkiin ja ajatuksia hyvän muusikon ominaisuuksista. Tulosten perusteella tärkeinä ominaisuuksia pidettiin musiikkiin paneutumista ja ”muusikon ajattelua”. Tällaista muusikkouden sisäistämistä tutkittavat opettajat vaativat myös oppilailtaan. Musiikin arvo liittyy heidän mukaansa musiikkiin paneutumiseen. Opettajat pyrkivät kasvattamaan oppilaita kokonaisvaltaiseen, monipuoliseen musiikin ymmärtämiseen. Analysoidessani haastattelutuloksia, missä tarkastelen muusikkouteen kasvamisen mahdollisuuksia tutkittavien opettajien opetuksessa., käytin hyväkseni musiikkikasvatusfilosofi David J. Elliottin muusikkouden rakentumisen osa-alueita,. Tutkimuksessa ilmeni, että muusikko-opettajat toivat ilmi omaa asiantuntijuuttaan musiikinopetuksessa eri tavoin. Yhdistäväksi tekijäksi opettajien opetuksessa nousi yhteissoiton ja sosiaalisuuden merkitys opettajien omassa muusikkoudessa, muusikkouteen kasvamisessa ja musiikkiharrastuksen motivaation ylläpitäjänä. Motivaatio-ongelmat ilmenivät instrumenttiopettajien mukaan oppilaiden harjoittelussa, koulussa taas opettajan täytyy motivoida oppilaita jo musiikkiin aineena. Yksi opettajista ajatteli musiikin tekemisen ilon löytyvän vaivattomammin koulumaailmassa kuin paljon harjoittelua vaativan soittoharrastuksen parissa yksityisopetuksessa. Muusikon ja opettajan roolit painottuivatkin opettajilla eri tavoin riippuen tilanteesta ja opettajan henkilökohtaisesta pedagogisesta tavoitteellisuudesta. Muusikkous on, kuten ennakolta oletinkin, tutkimukseni opettajille tärkeää. Toisaalta pedagogisia taitoja tarvitaan sekä yksilö-että ryhmäopetuksessa. Itselleni merkittäväksi tutkimustuloksista nousi kokeneimman haastateltavan yksinkertaisuudessaan viisas lausahdus siitä, että musiikinopettajan on mahdollista tehdä työtään myös rooleja turhia analysoimatta: ”Ajattelen aina tän musaopettajan homman, että se on sitä muusikon hommaa, mut kuitenkin pitää hankkia se pedagoginen pätevyys.”