dc.description.abstract | Tämän lisensiaatintutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten oppiainekohtaiset
odotukset, arvostukset ja henkilökohtaiset kykyuskomukset muovaavat
opiskelumotivaatiota 6-9 luokilla, kun oppilailla on koulupäivän aikana perusopetuksen
lisäksi soitonopiskelua lähes päivittäin erilaisissa pienryhmissä tai
yksittäin. Tutkimuskohteena oleva musiikkipainotteinen peruskoulu on taidekasvatuksen
yhteistyömalli, joka on toteutettu hallinnollisesti kunnallisen peruskoulun
ja yksityisen yhteisön ylläpitämän, taiteen perusopetusta antavan
musiikkioppilaitoksen kesken. Perusopetuksesta vastaavat peruskoulun opettajat
ja musiikinopetuksesta musiikkiopiston soitonopettajat.
Tilastollinen ja laadullinen aineisto kerättiin laajalla lomakekyselyllä syksyllä
2008 sekä haastatteluilla keväällä 2009. Tutkimusprosessin kuluessa syvemmän
tarkastelun kohteeksi valikoituivat perusopetuksen akateemiset oppiaineet
matematiikka, äidinkieli, historia ja kielet sekä taiteen perusopetuksen
mukaisina musiikkiaineina oman soittimen soitto, ryhmäsoitto, soitto orkesterissa
ja solfa. Tutkittavana olivat kaikki musiikkiperuskoulun 6-9 luokkien oppilaat
vuonna 2008 (N=80).
Nuorten opiskeluun suuntautuminen on monen tekijän summa. Ensinnäkin
oppilaiden käsitykset omista mahdollisuuksistaan ja taipumuksistaan syntyvät
osaksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa perheen, kavereiden ja opettajien
kanssa sekä toiseksi nuoren omien tavoitteiden tai ennakoitujen mielikuvien
yhteydessä. Motivaation muodostumista tässä tutkimuksessa tarkastellaan Ecclesin
ja Wigfieldin (2000, 68-81) odotusarvoteorian näkökulmasta. Teorian mukaan
yksilön menestysodotukset ja arvo, jonka hän asettaa menestymiseleen
ovat tärkeitä määrittäjiä hänen motivaatiolleen suoriutua tietyistä tavoitteista
samoin kuin sille, mitkä tavoitteet hän asettaa etusijalle. Ecclesin ja Wigfieldin
tutkimukset ovat osoittaneet, että nuoruusiässä ja etenkin koulusiirtymien yhteydessä
motivaation on havaittu laskevan kouluvuosien myötä.
Tutkimus osoitti että, musiikkiperuskoululaisten kykyuskomukset ja menestysodotukset
olivat hyvin myönteisiä, ja etenkin poikien käsitys omista kyvyistään
oli tyttöjä positiivisempaa kielissä, oman soittimen soitossa, solfassa ja
matematiikassa. Tytöt pitivät yrittämistä ja ponnistelua hyödyllisempänä kuin
pojat. Kielet olivat musiikkiperuskoululaisten mielestä tärkein ja erittäin hyödyllinen
oppiaine sekä alakoulun että yläkoulun lopussa. Koulusiirtymä ilmeni
opiskelumotivaation notkahduksena, mutta silti oppilaiden käsitykset omista
kyvyistään eivät heikentyneet sen vuoksi. Kiinnostus oman soittimen soittoon
säilyi korkeana koulusiirtymän jälkeen, ja soiton opiskelu kiinnosti oppilaita
hyvin paljon läpi musiikkiperuskoulun.
Tämä tutkimus on pohjana väitöstutkimukselle, jossa musiikkiperuskoululaisten
opiskelumotivaatiota tullaan vertaamaan laajempaan samanikäisistä
suomalaisista peruskoululaisista kerättyyn aineistoon. | |