Self-assessment : a motivating tool for achieving better language skills

Abstract

Kielitaidon itsearviointi on tärkeä taito, sillä sen avulla kielten oppijat voivat tehostaa oppimistaan toisaalta arvioimalla kielitaitonsa tasoa ja toisaalta asettamalla mielekkäitä oppimistavoitteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kielten opiskelijoiden kykyä arvioida kielitaitoaan ja käsityksiä itsestään kielenoppijoina. Tutkimukseen osallistui 59 Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen pää- ja sivuaineopiskelijaa. Aineisto kerättiin lokakuussa 2009 osana ainelaitoksen kurssia Johdatusta kieleen ja sen tutkimukseen, ja se koostuu opiskelijoiden kurssin oppimistehtävää varten kirjoittamista noin sivun pituisista kirjoitelmista. Opiskelijoita pyydettiin tehtävässä arvioimaan luetunymmärtämisen taitonsa eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikon mukaisesti ja sitten tekemään DIALANGIN luetunymmärtämisen testi. Opiskelijoita pyydettiin myös pohtimaan itsearvioinnin ja testituloksen välistä suhdetta. Tutkimuksessa ovat mukana opiskelijat, jotka arvioivat ja testasivat osaamistaan englannin, saksan, ruotsin tai ranskan kielessä.

Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä opiskelijoiden taitotasot ovat itsearviointien perusteella ja toisaalta DIALANGIN mukaan? 2) Vastaavatko opiskelijoiden itsearvioinnit DIALANGIN antamaa tulosta 3) Miten opiskelijat suhtautuvat oman arvion ja testituloksen väliseen suhteeseen? Teoreettisessa viitekehyksessä itsearviointia lähestytään sosio-konstruktivistisesta näkökulmasta. Myös oppimisstrategioiden sekä itseohjautuvuuden merkitystä itsearviointiin käsitellään. Lisäksi tarkastellaan itsetunnon, motivaation ja itsearvioinnin välistä suhdetta. Metodologisesti tutkimustehtävää lähestytään laadullisesti sisällön analyysin keinoin. Sisällön analyysiä täydentää aineiston kvantifiointi.

Tutkimuksen mukaan opiskelijoilla on taipumusta aliarvioida osaamistaan, mikä viittaa siihen, että opiskelijat ovat kriittisiä kielitaitoaan kohtaan. Opiskelijat myös kokevat tarvitsevansa enemmän harjoitusta ja tukea tarkoituksenmukaisen itsearvioinnin toteutumiseksi. Useimmat opiskelijat yllättyivät tuloksista. Toisaalta opiskelijat kokivat oman arvion ja testituloksen välisen suhteen vastaavan odotuksia.

Opiskelijoita kiinnosti itsearviointi ja lopputulos näytti vahvistavan heidän itsetuntoa kielten osaajina ja toisaalta myös motivoivan heitä kielten oppimisessa. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että kielitaidon itsearviontia tarvitaan ja sillä on tulevaisuudessa syytä olla huomattavasti tärkeämpi rooli kielten opiskelussa kuin sillä on tähän saakka ollut.