| dc.description.abstract | Suomen kielen subjektia on kuvailtu eri kieliopeissa ja tutkimuksissa kieliopillisesta, semanttisesta ja diskursiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksessani pyrin syventämään semanttista määrittelyä. Toisin sanoen tutkin sitä, mikä semanttinen rooli sillä osallistujalla on, joka kielennetään lauseen kieliopilliseksi subjektiksi.
Kognitiivisen kieliopin mukaisen käyttöpohjaisen lähestymistavan vuoksi on luontevaa, että tutkimusaineistoni perustuu kielenpuhujilta kerättyyn aineistoon. Sellainen aineisto ei tarjoa vain monipuolista tietoa tutkittavasta asiasta vaan saattaa myös nostaa esiin sellaisia asioita, joita tutkija ei olisi muuten tullut ajatelleeksi tai saanut selville. Tutkimusaineistonani on 20:n suomea äidinkielenään puhuvan informantin selostukset kielitieteilijä R. S. Tomlinin FishFilm-animaatiosta. Kukin informantti katsoi animaatiota, jossa kalat syövät toisiaan, ja selosti samanaikaisesti näkemänsä tapahtumat mahdollisimman tarkasti. Jaoin selostukset ilmaisutyyppeihin nähdäkseni, millä eri tavoin tapahtumat ja erityisesti agentti kielennettiin ja missä suhteessa eri ilmaisutyyppejä käytettiin. Tutkin myös sitä, mitkä seikat vaikuttivat ilmaisutyypin valintaan.
Ilmaisutyypeistä A1 eli x syö y:n -tyyppi oli ylivoimaisesti suosituin, sillä sen osuus syöntilauseista oli 87 prosenttia. B:nkin (y joutuu x:n syömäksi -rakenteen yms.) käyttö oli melko yleistä silloin, kun nuoli osoitti syötävää kalaa eli kun puhujan huomio kohdistui patienttiin. Kuitenkin patienttisubjektillisten passiivilauseiden muodostus oli monille hankalaa. Näiden kahden ilmaisutyypin lisäksi oli neljä muutakin tapaa ilmaista tapahtumat, mutta niiden käyttö jäi vähäiseksi. Teoriassa on siis monia mahdollisuuksia kielentää asiaintila, mutta muut kuin A1-rakenteet ovat niin epätyypillisiä, etteivät ne ole tasaveroisia kyseisen tyypin kanssa. A1:tä voi käyttää vasta, kun osallistujien roolit ovat selvillä. Tämä näkyy siten, että 96 % syöntilauseista aloitettiin syöjän paljastuttua.
Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että subjektiksi valitaan referentti, joka on agentti tai johon huomio kohdistuu. Koska ei kuitenkaan ole varmaa, viekö informantin huomion nuoli, kalan väri vai semanttinen rooli, olisi hyödyllistä tutkia, mihin huomio milloinkin kohdistuu, eli kerätä tiedot informantin silmien liikkeestä ja verrata niitä puheen ajankohtaan. Tutkimusta voisi laajentaa myös vertaamalla tuloksia sellaisten informanttien tuloksiin, joille suomi ei ole äidinkieli vaan toinen tai vieras kieli, ja lisäksi muiden kielten FishFilm-tutkimustuloksiin. | |
