Marssin jälkeisen aktiivisen ja passiivisen palautumisen vaikutus sykevälivaihtelu muuttujiin ja veren laktaattiin

Abstract

Romppainen, Tuomas 2010. Marssin jälkeisen aktiivisen ja passiivisen palautumisen vaikutus sykevälimuuttujiin ja veren laktaattiin. Liikuntafysiologian pro gradu – tutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 56 s.

Erilaisilla palautumismenetelmillä pyritään nopeuttamaan elimistön voimavarojen palautumista fyysisen suorituksen aiheuttamasta kuormituksesta. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa elimistön tulee kuormituksen jälkeen olla nopeasti valmiina uuteen suoritukseen. Sotilailla marssi on yksi yleisimmistä fyysisen kuormittumisen muodoista. Marssin jälkeen sotilaan tulee nopeasti olla valmis toimintaan sekä fyysisellä, että henkisellä tasolla. Marssin jälkeistä palautumista voidaan kenties tehostaa valitsemalla oikeat palautumismenetelmät.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko aktiivisen ja passiivisen palautumisen välillä havaittavissa positiivisia vaikutuksia marssin jälkeisessä palautumisessa 20 tunnin tarkasteluajanjaksolla. Toinen tutkittava seikka oli voidaanko tätä hyötyä tutkia sykevälivaihtelumuuttujien avulla. Sykevälivaihtelumuuttujien tuloksia verrattiin veren laktaattipitoisuuteen, jonka on havaittu olevan käyttökelpoinen indikaattori eri palautumismenetelmien tehokkuudesta.

Koehenkilöinä tutkimuksessa oli 16 Suomen puolustusvoimien reserviläistä (ikä 27 ± 4 vuotta). 16 koehenkilön joukko jaettiin kahteen ryhmään, aktiivisen palautumisen (n=8) ja passiivisen palautumisen (n=8) ryhmään. Tutkimus oli osa suurempaa Reserviläisjatkotutkimus 2009 – projektia, jonka mittaukset toteutettiin vuodenvaihteessa 2009 – 2010. Mittaukset suoritettiin Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja palautumisessa aktiivisen ja passiivisen ryhmän välillä. Tutkimuksessa havaittiin pieniä eroja ryhmien välillä aktiivisen palautumisen eduksi esimerkiksi sykkeen matalataajuuskomponentissa ja laktaattipitoisuuksissa, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.

Tietyin varauksin tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että sykevälivaihtelumuuttujien avulla ei voida todeta aktiivisen ja passiivisen palautumisen hyötyjä marssista palauduttaessa. Myöskään veren laktaattipitoisuuksien pohjalta ei voida tehdä johtopäätöstä, että aktiivisen ja passiivisen palautumisen välillä olisi merkittäviä eroja marssista palauduttaessa. Käytetty tutkimusprotokolla asettaa tutkimuksen johtopäätöksille kuitenkin rajoitteet, koska sykevälivaihtelun kannalta protokolla ei ollut optimaalinen. Vaikka aktiivista ja passiivista palautumismenetelmää vertaamalla ei tässä tutkimuksessa todettu eroja sotilaan palautumisessa marssisuorituksesta, voi menetelmien välillä yksilötasolla olla merkittäviä hyötyjä sotilaan toimintakyvyn kannalta. Sopivin palautumismenetelmä tulee valita omien tuntemusten ja kokemusten perusteella.