Mä en ymmärtäny niitä pallukoita : lukihäiriö pianonsoiton opiskelussa

Abstract

Erilaisten oppijoiden asemasta musiikkioppilaitoksissa on keskustelu vasta viime aikoina. Oppimateriaalia tai tutkimustietoa soittajien kokemuksista on kuitenkin vähän. Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä on koko maan kattava ja sen piirissä opiskelee tuhansia nuoria eri puolilla maata. Lukivaikeuksia arvellaan olevan noin kahdellakymmenellä prosentilla lukemista opettelevista lapsista, joten heitä on luultavasti soittamista harrastavissa lapsissa ja nuorissa enemmän kuin olemme osanneet ajatella. Tässä tutkimuksessa tuon näkyville lukihäiriöisen pianonsoittajan kokemuksia samalla kun käsittelen lukihäiriötä ilmiönä. Tutkimukseni oli tapaustutkimuksen ja toimintatutkimuksen yhdistelmä. Käytin tutkimusaineistona sekä omia kokemuksiani lukihäiriöisen piano-oppilaan opettamisesta että hänen ja hänen vanhempiensa haastatteluja, kuten myös oppilaani vauvamuistokirjoja ja muita dokumentteja. Haastattelujen tarkoitus oli antaa oppilaalle mahdollisuus kertoa itse, millaisia vaikutuksia lukihäiriöllä on ollut hänen oppimiseensa. Vanhempien haastatteluilla pyrin syventämään tietojani oppilaani lapsuudesta ja kokemuksista. Tutkimukseni mukaan lukihäiriöisen oppilaan opettamiseksi nousevat tärkeäksi ajan antaminen oppilaan etenemiselle, oppilaan harjoittelun merkitys ja motivaatio. Opettajan rooli on merkittävää kaikilla näillä alueilla. Opettajan on unohdettava musiikkioppilaitosten perinteestä usein nousevat sanattomat vaatimukset nopeasta etenemisestä ja kohdattava oppilas aidosti yksilönä. Opettajalla on myös oltava käytössään laaja keinovalikoima oppilaan auttamiseksi. Tässä tarvitaan myös hyvin suunniteltua täydennyskoulutusta.