Opetusryhmän rakenteeseen ja opettajaan liittyvien tekijöiden yhteydet opettajan ohjauskäytäntöihin

Abstract

Jalkanen, K. & Karvinen, S. 2010. Opetusryhmän rakenteeseen ja opettajaan liittyvien tekijöiden yhteydet opettajan ohjauskäytäntöihin. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. 85 sivua.

Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida 1. luokan opetusryhmissä havainnoitujen ohjauskäytäntöjen laatua sekä selvittää opetusryhmän rakenteeseen (lasten ja aikuisten sekä avustajien lukumäärä luokassa) ja opettajaan liittyvien tekijöiden (koulutus, työkokemus ja kuormitus) mahdollisia yhteyksiä ohjauskäytäntöjen laatuun. Tutkimus on osa Alkuportaat -seurantatutkimusta (Lapset, vanhemmat ja opettajat koulutien alkupolulla), jossa lapsia seurataan esiopetusvuodesta neljännen luokan loppuun. Aineisto pohjautui ECCOM -menetelmällä (Stipek & Byler 2004) toteutettuihin opetusryhmien havainnointeihin ja opettajien täyttämiin kyselyihin. Aineisto kerättiin kolmella paikkakunnalla lukuvuonna 2007–2008 opettajien opettaessa ensimmäisen luokan oppilaita. Koko otoksessa (29 opettajaa) toteutettujen kvantitatiivisten analyysien ohella tehtiin kuvailevaa tarkastelua erilaisia ohjauskäytäntöjä edustavien kuuden opettajan osaotoksessa.

Tulosten mukaan havainnoitujen opettajien ohjauskäytännöissä painottui lapsilähtöisyys, ja opettajajohtoista tai strukturoimatonta ohjauskäytäntöä ilmeni luokissa vähäisemmässä määrin. Ensimmäisen luokan oppilaiden määrällä oli yhteyksiä ohjauskäytäntöihin: mitä suurempi oppilasmäärä oli, sitä vähemmän luokassa ilmeni lapsilähtöisiä ja sitä enemmän opettajajohtoisia ohjauskäytäntöjä. Sen sijaan toisen luokan oppilaiden ja esiopetusikäisten suurempi määrä luokassa - tässä aineistossa yhdysluokkaopetus - oli yhteydessä vahvempaan lapsilähtöisyyteen ja vähäisempään opettajajohtoisten ja strukturoimattomien ohjauskäytäntöjen käyttöön. Avustajien määrällä, opettajan työkokemuksella tai stressillä ei havaittu yhteyttä ohjauskäytäntöihin. Opettajan kokemalla työuupumuksella ja minäpystyvyydellä oli lieviä yhteyksiä ohjauskäytäntöihin. Kuuden opettajan osaotoksen tarkastelu antoi syventävää tietoa tuloksista. Tulokset antoivat viitteitä ohjauskäytänteiden laadun ja rakenteellisten tekijöiden yhteyksistä, joskin lisätutkimus on tarpeen.

AVAINSANAT: ohjauskäytännöt, lapsilähtöisyys, opettajajohtoisuus, ensimmäisen luokan opettajat, ryhmäkoko, stressi