Tutkimuksessa tarkastellaan televisiomoraalin muutosta 1970-luvulta 2000-luvulle Helsingin Sanomien yleisönosaston mielipidekirjoitusten diskurssianalyysilla. Televisiomoraali on käsitys siitä, mitä on hyväksyttävää esittää televisiossa. Televisiomoraali muovautuu televisiokenttään kohdistuvan normatiivisen sääntelyn, kuten lainsäädännön, ohjeiden ja viranomaistoiminnan vaikutuksessa. Suomessa televisiomoraali perustaa snellmanilaiseen sivistysajatteluun. Tällöin hyväksyttäväksi ohjelmaksi on mielletty vastuullisen viestinnän ja sivistävän ohjelmiston televisio. Televisiomoraalin käsitteen tarkastelussa tutkimus soveltaa Oleg Drobnitskin moraalikäsitteen teoretisointia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kytkeytyy humanistis-yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Vallan ja median suhdetta tarkastellaan Frankfurtin koulukunnan, Michel Foucault`n ja Stuart Hallin avulla – ja erityisesti Hallinkin huomioiman Antonio Gramscin hegemonian käsitteen avulla. Taiteen ja moraalin välistä suhde
tta tutkimuksessa tarkastellaan siten, että taiteen tehtävänä nähdään yksilöiden kasvattaminen ympäröivää yhteiskuntaa kriittisesti tarkasteleviksi kansalaisiksi. Näkökulmaa lähestytään Frankfurtin koulukunnan Theodor W. Adornon esteettisen teorian lisäksi myös Ernst Blochin, Nicolas Bourriaudin ja Pierre Bourdieun ajatuksien avulla.
Tutkimus huomioi televisiomoraalin tarkastelussa suomalaisen yhteiskunnan televisiokenttään kohdistamat tavoitteet ja tarpeet, eli televisioon vaikuttavien viestinnän normien muutokset ja teknologis-ekonomisten arvojen korostumisen. Televisiosensuuri on seuraus, joka saattaa tapahtua, kun televisiomoraalin rajat ylitetään. Sääntely/itsesääntely ovat rajoitussanoina nykyisin kuvaavampia kuin sensuuri/itsesensuuri. Itsesääntelyllä tarkoitetaan median oikeutta tai käytäntöä valvoa ohjelmistoaan mahdollisimman laajasti itse. Taide-aloista valvotuin on elokuva, mutta nyt taiteen vapaus yhteiskunnassa tunnustetaan. Elokuvien valvonta ja televisio-ohjelmiston sääntely yhdistyvät lastensuojelussa. Keskeisimmäksi televisio-ohjelmistoon vaikuttavaksi normatiiviseksi tekijäksi tutkimuksessa nousee televisioyhtiöiden välinen lastensuojelullinen sopimus (2004/2007).
Normatiivisen sääntelyn tarkastelu osoittaa, että televisioon vaikuttavat useat erilaiset muutostarpeet. Yleisradio toteuttaa perinteisiä arvoja kaupallisia kanavia enemmän, sillä sen tehtävät on laissa säädetty.
Tutkimus selvittää diskurssianalyysilla, kuinka television ohjelmiston herättämä katsojapalaute on muuttunut 1970–2003 -välisenä ajanjaksona, ja kuinka suomalaiset ovat televisiomoraalin näkökulmasta käsittäneet ja hyväksyneet television ohjelmatarjonnan. Aineistona ovat Helsingin Sanomien yleisönosaston vuosien 1970, 1981, 1992 ja 2003 mielipidekirjoitukset, joita tarkastellaan laajemman vuosikymmenen yleistä viitekehystä vasten. Mielipidekirjoitukset yhtenevät yhteiskunnan ja televisiokentän yleisiin tapahtumiin ja muutoksiin. Tulosten mukaan katsojien asenteiden voidaan katsoa muovautuneen aiempaa hyväksyvämmiksi, joustavammiksi ja suvaitsevaisemmiksi. Yleisö on kasvanut mediaa monipuolisemmin ymmärtävään audiovisuaaliseen kulttuuriin.
...
