Satu medioitumisen murroksessa : tutkimus esikoululaisten ja viidesluokkalaisten kertomista saduista

Abstract

Tämän tutkielman yleistavoitteena on tutkia sadun ja median välistä suhdetta. Tarkastelu keskittyy lasten kertomiin satuihin ja kertomuksiin, joiden pohjalta arvioidaan satutradition pysyvyyttä suhteessa medioitumiseen. Tutkimusongelmat esitetään kysymysten muodossa: mitkä ovat lasten kertomien satujen tyypillisimmät piirteet, miten medioituminen niissä näkyy ja mitä elämänsisältöjä ne heijastelevat. Analyysi kohdentuu lasten kielellisten ilmauksien havainointiin ja niistä nousevien merkityksien hermeneuttis-fenomenologiseen tulkintaan. Koska tutkielman laatiminen on tutkimuksen tekemiseen tähtäävä oppimista, on tutkielman taustatehtävänä havainnoida myös tutkielman laatijan omaa kokemusta ja muuntelua. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan sadun lajeja ja sadun historiaa, sadun vaikutusta ihmiskäsityksen, elämäntarkoituksen ja lumokokemusten syntymiseen. Siinä pohditaan myös Topeliaanista kasvatusajattelua, sadun myytillisyyttä ja terapeuttista luonnetta. Teoria perustuu enimmäkseen suomalaiseen satututkimukseen. Keskiössä ovat tutkijat Hilkka Ylönen, Sinikka Ojanen ja Bruno Bettelheim. Tutkielman taustalla vaikuttava ihmiskäsitys perustuu Lauri Rauhalan eksistentialismiin ‟olla liittyen olemassa‟. Medioitumista käsitelevässä teoriassa nojataan muun muassa Reijo Kupiaisen, Sirkka Kotilaisen ja Juha Suorannan tutkimuksiin. Kohderyhmänä on 27 viidesluokkalaista ja 11 esikoululaista. Esikoululaisten osalta aineistonkeruumenetelmänä on sadutus, viidesluokkalaiset kirjoittavat satunsa itse. Medioituminen, vastoin tutkielman laatijan esioletusta, ei juuri näy lasten kertomuksissa. Molemmat ikäryhmät näyttäytyvät tuloksissa valoisina, elämänasenteiltaan ja tunnetaidoiltaan kyvykkäinä. Viidesluokkalaisten käyttämä tyyppillisin piirre on onnellinen loppu, esikoululaisilla etäännyttävä aloitus. Viidesluokkalaiset tytöt käyttävät realistisia kertomuksia ja päähenkilöitä selvästi poikia enemmän. Ruokaan ja ruokailuun viittaavien mainintojen runsaus nousee esille viidesluokkalaisten kertomuksissa, esikoululaisilla leikki ja tekeminen.