Ravinnolla voidaan vaikuttaa elimistön happo-emästasapainoon, joka saattaa edelleen vaikuttaafyysiseen suorituskykyyn. Emäksisyyden lisääminen elimistössä näyttäisi parantavan suorituskykyäkasvaneen puskurointi- eli vetyionien sitomiskyvyn myötä hidastaen happamuuden aiheuttamanlihasväsymyksen syntymistä. Ravinnon aiheuttamaa happojen tai emästen muodostustavoidaan arvioida ruoka-aineelle ominaisen PRAL-arvon (potential renal acid load) avulla. Happo-emästasapainon tila on yhteydessä myös veren elektrolyyttipitoisuuksiin kuten natrium-,kalium-, kalsium-, magnesium-, kloridi- ja laktaatti-ionipitoisuuksiin. Vahvojen ionien pitoisuuseroneli SID:n (strong ion difference) muutokset aiheuttavat myös vetyionipitoisuuden japH:n muutoksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko ravinnolla, joka on arvioituPRAL:n avulla joko happoja tai emäksiä tuottavaksi, vaikutusta happo-emästasapainoon taiplasman elektrolyyttipitoisuuksiin levossa.Koehenkilöinä oli kuusi tervettä, kuntoliikunt
aa harrastavaa miesopiskelijaa (ikä 22 ± 1,1 vuotta,paino 74,2 ± 2,9 kg, pituus 177,7 ± 4,4 cm, rasvaprosentti 14,3 ± 3,8 %). Tutkimus koostui22 vuorokauden jaksosta. Vuorokausina 1-4 koehenkilöt pitivät ruokapäiväkirjaa normaalistinauttimastaan ravinnosta. Viidentenä aamuna otettiin verinäytteet paastotilassa sekä 0,5, 1, 2 ja3 tuntia normaalin aamupalan jälkeen käsivarren laskimosta. Verinäytteiden oton jälkeen vuorokausina5-7 puolet koehenkilöistä söivät aterioita, jotka koostuivat PRAL:n avulla happojentuottoa lisääväksi arvioiduista ruokalajeista. Puolet koehenkilöistä söivät puolestaan aterioita,jotka koostuivat PRAL:n avulla emästen tuottoa lisääväksi arvioiduista ruokalajeista. Kahdeksantenaaamuna otettiin jälleen verinäytteet paastotilassa sekä testiravinnosta koostuneen aamupalanjälkeen. Vuorokausina 8-18 koehenkilöt ruokailivat normaalisti. Vuorokaudet 15-22 olivatsamanlaisia kuin 1-8, mutta koehenkilöt vaihtoivat happojen tuottoa lisäävän ravinnon emästentuottoa lisäävään ja toisinpäin. Verinäytteistä analysoitiin pH sekä Na+-, K+-, Ca2+- sekä LA--pitoisuus. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 13.0 -ohjelmalla käyttäen Wilcoxonin merkkitestiä.Ruokapäiväkirjat analysoitiin Nutrica-ohjelmalla.Emäksiä tuottavan ravinnon jälkeen pH oli korkeampi kuin happoja tuottavan jälkeen (7,42 ±0,1 vs. 7,37 ± 0,3, p=0,028). [K+] oli paastonäytteessä korkeampi PRAL < 0 -ravinnon jälkeenverrattuna normaalitilanteeseen (4,46 ± 0,1 vs. 4,30 ± 0,1, p=0,042). PRAL > 0 -aamupalanjälkeen pH oli korkeampi 0,5, 1 ja 2 tunnin kohdalla verrattuna paastotilanteeseen (7,37 ± 0,3vs. 7,41 ± 0,04, p=0,046, 7,42 ± 0,04, p=0,028 ja 7,40 ± 0,04, p=0,027). PRAL < 0 -aamupalanjälkeen [Na+] laski paastotilanteesta 0,5, 2 ja 3 tunnin kohdalla (143 ± 0,9 vs. 141 ± 2,1,p=0,028, 141 ± 2,4 p=0,043 ja 141 ± 1,5, p=0,028). [K+] puolestaan nousi paastotilanteeseenverrattuna 0,5 ja 1 tunnin kohdalla (4,46 ± 0,1 vs. 4,67 ± 0,2, p=0,027 ja 4,69 ± 0,2, p=0,028).[Ca2+] ja [LA-] eivät muuttuneet tutkimuksen aikana tilastollisesti merkitsevästi. Ravinnon sisältämänproteiinimäärän ja laskimoveren pH:n välinen korrelaatio oli r=-0,577, p=0,005).Tutkimuksen tulosten mukaan PRAL-kaavan avulla happoja tai emäksiä tuottavaksi arvioiduillaruoka-aineilla voidaan vaikuttaa elimistön happo-emästasapainoon levossa. Vähän proteiiniasisältävä ravinto nostaa pH:ta, mikä saattaa parantaa korkeaintensiteettistä anaerobista tai aerobistasuorituskykyä puskurireserviä kasvattamalla. Runsaasti proteiinia sisältävä ravinto puolestaanlaskee pH:ta. Happojen tuotantoa elimistössä lisäävä ruokavalio ei näyttäisi vaikuttavanplasman natrium-, kalium- tai kalsiumpitoisuuksiin. Emästen tuotantoa elimistössä lisäävä ruokavalioja yksi ateria sen sijaan nostaa ainakin plasman kaliumpitoisuutta.
...
