| dc.description.abstract | Truhponen, Minna. 2010. Laktaatti- ja sykevaste kilpailuvauhtisessa sprinttisuunnistussuorituksessa.
Valmennus- ja testausoppi, Kandidaatin tutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 39 s.
Sprinttisuunnistus on suunnistuksen alalaji, jonka tavoitteena on täysivauhtinen lyhyt ja vaativa suunnistuskilpailu ensisijaisesti kulttuuriympäristöjä hyväksi käyttäen. Sprinttisuunnistus on varsin uusi laji eikä sitä ole juuri tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sprinttisuunnistuksen fysiologisia vasteita sykkeen ja laktaatin osalta, sekä verrata niitä muihin suunnistusmatkoihin. Lisäksi arvoja verrattiin henkilöiden omiin, tiedossa oleviin anaerobisiin kynnysarvoihin. Mittaukset suoritettiin kahden sprinttisuunnistuskilpailun aikana Italiassa kevättalvella 2010. Tutkimukseen osallistui yhteensä 27 maajoukkueurheilijaa kolmesta eri maasta, joista analysoitiin 20 urheilijan suoritukset (ikä = 26,0 ± 5,0 vuotta, pituus = 174,1 ± 9,3 cm, paino = 61,4 ± 8,5 kg). Tutkittavista 11 oli naisia ja 9 miehiä. He osallistuivat 1-2 kilpailuun ja käyttivät sykemittaria kilpailujen ajan. Laktaatti mitattiin välittömästi maaliintulon jälkeen. Sykkeistä analysoitiin suorituksen aikaiset maksimi- ja keskisykkeet, sekä niiden suhteellinen osuus henkilökohtaisista maksimi- ja anaerobisista kynnysarvoista. Analyysit tehtiin SPSS:n avulla ja tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05. Urheilijat käyttivät aikaa suoritukseen keskimäärin 16 minuuttia ja 31 sekuntia. Suorituksen ohjeellinen kesto (12 -15 min) ylittyi merkitsevästi miehillä ensimmäisessä (16.19 ± 0,6 min) ja naisilla toisessa (18.35 ± 1,7 min) kilpailussa (p=0.000). Keskimääräinen laktaatti maalintulon jälkeen oli 7,0 ± 2,0 mmol/l, eli merkitsevästi yli anaerobisen kynnyksen (p=0.000), ja samoin kuin normaali- ja pikamatkalla mitattujen arvojen. Ensimmäisessä kilpailussa laktaatti oli keskimäärin 7,5 ± 1,6 mmol ja toisessa 6,5 ± 2,3 mmol/l. Maksimisyke suorituksen aikana oli 184 ± 7,6 lyöntiä/min ja keskisyke 170 ± 10,8 lyöntiä/min. Keskisyke oli 97 ± 5,5 % anaerobisesta kynnyssykkeestä eli tilastollisesti merkitsevästi alle kynnyksen (p=0.005). Ensimmäisessä kilpailussa keskisyke oli 98 ± 3,9 % ja toisessa 96 ± 6,9 % anaerobisesta kynnyssykkeestä. Kilpailujen välillä ei kuitenkaan ollut merkitseviä eroja sykkeissä tai laktaateissa. Laktaatit käyttäytyivät oletetulla tavalla kilpailuvauhtisessa sprinttisuunnistussuorituksessa. Sykkeet sen sijaan olivat oletettua matalammat. Keskiarvosykkeet mitattiin lähtöhetkestä maaliintuloon saakka. Tämä voi hieman vääristää syketuloksia, sillä kestää muutaman minuutin ennen kuin syke saavuttaa tasanteen suorituksen vaatimalle tasolle. Lyhyessä suorituksessa tämäkin saattaa vaikuttaa merkitsevästi. Tutkimus tehtiin harjoitusleirillä sellaiseen harjoituskauden aikaan, jolloin harjoitusmäärät ovat lähes maksimissaan. Urheilijat eivät välttämättä ole saaneet itsestään kaikkea irti, mikä saattaa vääristää niin syke- kuin laktaattiarvojakin. Lisäksi suoritusten välillä oli eroa kilpailujen välillä, mihin voi oleellisesti vaikuttaa harjoitusleiri ja melko suuret harjoitusmäärät kilpailujen välillä. Kokonaisuudessaan lajista tiedetään vielä varsin vähän ja lisätutkimuksia tarvitaan. | en |
