Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko 7-vuotiaana mitattujen motoristen perustaitojen taustalla yhteyttä lapsuuden ajan fyysisiin ja sosioemotionaalisiin ympäristötekijöihin.
Tutkimukseen pyydettiin syksyllä 2008 harkinnanvaraisesti 125 alakoulun ensimmäisen luokan oppilasta Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Pohjanmaalta. Tilastolliseen tarkasteluun hyväksyttiin 43 oppilasta viidestä Pohjois-Karjalalaisesta ja 46 oppilasta
kahdesta Etelä-Pohjalaisesta alakoulusta. Lopullisen tutkimusjoukon muodostivat 89 ensimmäisen luokan oppilasta, joista poikia 50 ja tyttöjä 39.
Tutkimusaineiston hankinnassa käytettiin kyselylomaketta, itsearviointilomaketta sekä koehenkilöiden havainnointia. Vanhemmille suunnatulla kyselylomakkeella kartoitimme tutkimukseen osallistuneiden lasten lapsuusajan fyysisiä ja sosioemotionaalisia kasvuympäristötekijöitä. Lasten suhtautumista liikuntaa kohtaan ja liikuntapätevyyden tuntemuksia selvitimme lapsille suunnitellulla itsearviointilomakkeella. Koeh
enkilöiden havainnoinnilla selvitettiin motoristen perustaitojen taso tutkimushetkellä. Aineistoa käsiteltäessä hyödynnettiin SPSS 15.0 -ohjelmiston frekvenssianalyysiä, Mannin-Whitneyn U-testiä ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa.
Tutkimustuloksissa todettiin, että kodin lähiympäristötekijät, kuten hiekkapiha, nurmikko, metsä, leikkipuisto ja mäki tai kumpare, olivat vähintään 86 prosentissa tapauksista saatavilla ja ne muodostivat yleisimmän liikkumisympäristön tutkimusjoukon lapsilla 3-7-vuotiaana. Pojilla ja tytöillä oman tai lähikunnan liikuntapaikkojen käyttämistiheydellä oli useita yhteyksiä motoristen perustaitojen kanssa. Erityisesti tytöillä yhteydet olivat merkittäviä. Pojilla välineenkäsittelytaitojen todettiin olevan tyttöjä paremmat, merkitsevä ero löydettiin pallon potkutaidossa. Pojilla välineenkäsittelytaitojen taustalta löydettiin yhteyksiä laajaa tilaa ilmentävien fyysisten ympäristötekijöiden kanssa. Lisäksi havaittiin viitteitä siitä, että haja-asutusalue tarjoaisi taajamaa tai kaupunkia otollisemman
ympäristön välineenkäsittelytaitojen kehittymiselle. Tyttöjen staattinen tasapainotaito oli poikia merkitsevästi parempi, mutta tutkituista ympäristötekijöistä syitä tähän ei löydetty. Sosioemotionaalisista ympäristötekijöistä esiin nousi äidin merkittävä rooli lasten asennoitumiseen liikuntaa kohtaan. Lisäksi havaittiin, että perhepäivähoidossa paljon aikaa viettäneiden
lasten liikuntapätevyyden kokemukset ja asennoituminen liikuntaa
kohtaan olivat merkitsevästi negatiivisempia verrattuna päivähoidossa paljon aikaa viettäneisiin lapsiin.
Tämän tutkimusaineiston mukaan 3-7-vuotiaan lapsen ideaaliympäristö motoristen perustaitojen kehittymisen kannalta tarjoaa fyysisten ympäristötekijöiden monipuolisen saatavuuden ja riittävän liikkumisen vapauden. Sosioemotionaalisen ympäristön näkökulmasta vanhempien aktiivisuus liikkumismahdollisuuksien tarjoamisessa ja oma liikunnallinen esimerkki ovat tärkeitä tekijöitä lapsen motoristen perustaitojen kehittymisen kannalta.
...
