Säveltäminen vuorovaikutuksena : musiikkiopiston tilausteoksen sävellysprosessi diskursiivisena kohtauspaikkana

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi Lapin musiikkiopiston tilaussävellys, oppilasorkesteriteos Revontuulet, ja sen sävellysprosessi muotoutuivat säveltäjän ja musiikkiopiston välisessä vuorovaikutuksessa. Tilaussävellys oli osa valtakunnallista Säveltäjä musiikkioppilaitoksessa -hanketta, johon Lapin musiikkiopisto osallistui valitsemalla kotisäveltäjäkseen yhden lukuvuoden ajaksi säveltäjä Sanna Ahvenjärven. Tutkimuksessa tarkasteltiin säveltämistä vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tilaussävellystä ja sen sävellysprosessia jäsennettiin sekä säveltämisen teorioiden että kriittisen diskurssianalyysin avulla. Säveltämisen teorioiden avulla tarkasteltiin säveltämistä monivaiheisena prosessina, ja kriittisen diskurssianalyysin avulla tarkasteltiin tilausteoksen kytköksiä sitä ympäröiviin diskursiivisiin ja sosiokulttuurisiin muodostelmiin. Aineistoina käytettiin tilaussävellyksen nuottimateriaalia (luonnoksia ja valmista partituuria), säveltäjän haastatteluja, tallenteita oppilasorkesterin harjoituksista, säveltäjän ja kapellimestarin välistä sähköpostikirjeenvaihtoa sekä tutkija-kapellimestarin pitämää kenttäpäiväkirjaa hankkeen ajalta. Aineistojen analyysissa sävellysprosessi jäsentyi kolmeen päävaiheeseen: valmistelu- , toteutus- ja korjausvaiheeseen. Tutkimus osoitti, että säveltäjä käytti sävellysprosessin aikana vuorovaikutusta musiikkiopiston opettajien, oppilaiden ja nykymusiikkiasiantuntijoiden kanssa yhtenä sävellysstrategiana peilatakseen sävellysideoitaan. Tärkeimmäksi vuorovaikutuksen muodoksi nousi workshop-työskentely oppilasorkesterin kanssa, jossa säveltäjällä oli mahdollisuus testata tilausteoksessa käytettäviä ainesosia myös käytännössä soittajien kanssa. Vuorovaikutteisuuden lisäksi säveltämistä ohjasivat kokonaisdramaturginen ajattelu ja pyrkimys monipuoliseen sointivärien käyttöön. Sävellysprosessin merkittävin käännekohta oli säveltäjän päätös pyrkiä oman modernistisen sävellystyylinsä säilyttämiseen ja etsiä sen toteuttamiseen uudenlaisia, oppilassoittajille soveltuvia keinoja. Kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksessä tarkasteltuna Revontuulet näyttäytyi moniäänisenä musiikkitekstinä, johon on rakentunut erilaisia diskursiivisia ja sosiokulttuurisia käytäntöjä edustavia kerrostumia. Revontuulten diskursiiviselle rakenteelle on ominaista toisilleen vastakkaisina näyttäytyvien aspektien kohtaaminen, mikä ilmeni nuottitekstin vapauden ja tarkkuuden kysymyksinä, modernistisen ja pedagogisen diskurssin sulautumisena sekä modernistisen ja traditionalistisen ideologian yhteentörmäyksinä.