Vakiotanssien lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Abstract

Syväoja, Henna 2010. Vakiotanssien lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän Yliopisto, 49 sivua. Vakiotansseja ovat valssi, tango, wienin valssi, foxtrot ja quickstep. Ne ovat osa kilpatanssia, joka luokitellaan esteettiseksi urheilulajiksi. Vakiotansseissa jokaiselle tanssille ominaisella liikkeellä ja näyttävillä kilpailuasuilla pyritään luomaan elegantti ja tyylikäs vaikutelma. Vakiotansseja tanssitaan suljetussa tanssiasennossa, jolloin mies ja nainen ovat kokoajan vartalokontaktissa. Jokaisella tanssilla ja kuviolla on lisäksi oma tekniikkansa, joissa muun muassa jalkatekniikka, vartalolinjat ja vienti antavat tanssille ominaisen luonteen. Lisäksi jokaisen tanssin musiikki kertoo tanssin luonteesta ja vaikuttaa tanssin tulkintaan. Vakiotansseissa kilpaillaan iän ja taitoluokan määrittämässä kilpasarjassa, minkä vuoksi kaikenikäiset voivat kilpailla omalla taitotasollaan. Kilpailuissa tuomarit asettavat parit paremmuusjärjestykseen arvosteluperustein, joita ovat tahti ja perusrytmi, liikeradat, vartalolinjat, jalkatekniikka, tanssillisuus, tanssin luonteen tulkinta ja koreografia. Tuomarit arvioivat pareja kokonaisuutena, joten yksittäisille ominaisuuksille ei ole erikseen tuomareita. Kilpailuissa on osanottajamäärästä riippuen useita karsintoja ja loppukilpailut, joissa jokaista tanssia tanssitaan 1,5 minuuttia. Muun muassa Blanksbyn & Reidyn (1988) tutkimusten mukaan finaalisuoritus tanssitaan yli 80 %:lla omasta maksimihapenkulutuksesta, joten laji voidaan luokitella erittäin kuormittavaksi urheilulajiksi lajin tekniikkapainotteisuudesta huolimatta. Tanssijan tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky yhdistää toisiinsa vartalon hallinta, liikkeiden näyttävyys, voima ja liikkeiden laajuus, joten hyvän tekniikan lisäksi tanssijalta vaaditaan peruskestävyyttä, perusvoimaa, notkeutta ja nopeutta. Kilpatanssissa on pitkä kilpailukausi, elokuun lopusta toukokuun loppuun, minkä vuoksi harjoittelun ohjelmointi poikkeaa monen muun lajin harjoittelun jaksottamisesta. Kaikkia ominaisuuksia on kehitettävä sopivassa suhteessa läpi kilpailukauden, joten selkeitä harjoituskausia on mahdotonta jaotella.