Toiseus Robin Hobbin fantasiaromaanissa Fool's Fate

Abstract

Tutkielman aiheena on Robin Hobbin fantasiaromaanissa Fool’s Fate ilmenevät toiseuden eri muodot. Eteenkin keskitytään fantasiakirjallisuudelle tyypillisiin toiseuden muotoihin. Näkökulmaa laajennetaan koskemaan muutakin fantasiakirjallisuutta esimerkein ja vertailuin.

Toiseuden teoreettinen viitekehys tutkielmassa on lähtöisin sosiologiasta. Pääasiassa toiseuden määrittelyssä käytetään teoksien Julia Kristevan Muukalaisia itsellemme, Zygmunt Baumanin Sosiologinen ajattelu sekä Stuart Hallin Identiteetti. Termi fantasiakirjallisuus puolestaan määritellään omaksi suppeaksi genrekseen genreteorian sekä fantasiakirjallisuutta käsittelevien tekstien kautta.

Tutkielmassa verrataan Fool’s Fatessa olevaa toiseuden diskurssia sosiologisen tutkimuksen kautta esille tuotuun meidän maailmamme vastaavaan diskurssiin. Analysoimalla eroja ja samankaltaisuuksia niiden välillä muodostetaan kuva siitä, mikä fantasiaromaanin sisältämässä toiseudessa on erityistä. Tutkielmassa analysoidaan taikuutta ja pahuutta, jotka luovat toiseutta, päähenkilön toiseuden kokemusta omassa yhteisössään, vieraita kaukaisia kansoja ja asenteita niitä kohtaan sekä olentoja, jotka eivät ole ihmisiä, mutta ovat silti älyllisesti ihmisten tasolla.

Tutkielma osoittaa, että Fool’s Fatessa yhteisöllisyys ja yhdistyminen ovat tärkeämpiä kuin toiseuden korostaminen. Erityisesti fantasialle tyypilliset elementit kuten taikuus korostivat eri olentojen yhteyttä. Toisaalta myös meidän maailmassamme oleva me ja muut erottava toiseuden diskurssi on havaittavissa fantasiaromaanissa.