Vyötärölihavuus, kohonnut paastoglukoosi, tyyppi 2 diabetes ja metabolinen oireyhtymä entisillä huippu-urheilijoilla

Abstract

Tutkimus on osa laajempaa projektikokonaisuutta, jonka yleisenä tavoitteena on kartoittaa entisten huippu-urheilijoiden terveyttä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää metabolisen oireyhtymän (MBO), vyötärölihavuuden, kohonneen paastoglukoosin ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyttä heillä.

Tutkimusaineiston (N=599) muodostavat entiset mieshuippu-urheilijat, jotka ovat edustaneet Suomea vuosina 1920-1965 vähintään kerran kansainvälisesti. Verrokit (N=207) on valittu samoista armeijan palvelukseen astumiseristä (A1-luokka). Edustettuina ovat kestävyys- (N=41), voima- (N=107) ja joukkuelajit (N=244).

Tutkittavat kutsuttiin kirjeitse TERVEYSTUTKIMUS 2008 terveystarkastukseen. Tutkimus toteutettiin koko Suomessa. Vyötärönympärys mitattiin kangasmittanauhalla, paastoglukoosi laskimoverinäytteestä ja diagnosoidut tyypin 2 diabetestapaukset poimittiin laboratoriokyselylomakkeelta. Aineiston tilastollinen analysointi suoritettiin SPSS 17.0 for Windows- ohjelmalla.

Tulokset osoittavat, että tutkituista suomalaisista entisistä mieshuippu-urheilijoista 50,1 %:lla on MBO. Verrokeista IDF:n kriteerien mukainen MBO todettiin 64,6 %:lla, joten ero ex-urheilijoiden ja verrokeiden välillä on tilastollisesti merkitsevä (p=0,001). Vyötärölihavuutta (vyötärönympärys ≥ 94 cm) ilmeni 58,7 %:lla ex-urheilijoista ja verrokeista 70,5 % oli vyötärölihavia (p=0,004). Tyypin 2 diabetesta esiintyi 7,6 %:lla ex-urheilijoista ja verrokeilla puolestaan 13,9 %:lla oli todettu T2D (p=0,014). Kohonneen paastoglukoosin esiintymisessä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Matalimmat paastoglukoosiarvot (ka) ja vyötärönympärysmitat (ka) löytyivät ex-kestävyysurheilijoilta (6,09 mmol/l; 94,2 cm) ja korkeimmat arvot ex-voimailijoilta (6,57 mmol/l; 99,9 cm). Verrokkien vastaavat arvot (ka) olivat 6,27 mmol/l ja 99,5 cm.

Yhteenvetona todettakoon, että entisillä huippu-urheilijoilla on vähemmän MBO:ta, vyötärölihavuutta ja T2D:ta kuin samanikäisillä verrokeilla ja he harrastavat enemmän liikuntaa. Ero verrokkeihin on suurin ex-kestävyysurheilijoilla, jotka ovat liikunnallisesti aktiivisimpia myöhemmällä iällä ja heillä MBO:n, vyötärölihavuuden ja T2D:n esiintyvyys on alhaisin. Nuoruusiän huippu-urheilulla näyttäisi olevan MBO:lta suojaava vaikutus vanhemmalla iällä, mutta paljon riippuu siitä, mitä kilpailu-uran jälkeen tapahtuu.