Jokihelmisimpukan suhde sen isäntäkaloihin on tälle uhanalaiselle, karujen virtaavien vesien nilviäiselle elintärkeä. Aihetta on tutkittu vähän, ja jokihelmisimpukan suojelun kannalta se on elinympäristön yhtenä kriittisenä osana merkittävä tutkimuskohde. Kenttätutkimuksessa selvitettiin jokihelmisimpukan loisvaiheen isännän, purotaimenen, vaikutusta simpukoiden esiintymiseen. Tutkimusaineisto kerättiin 27.5.-22.9.2009 sähkökalastuksin (7 kalastuskertaa n. 3 viikon välein) yhdestä Luttojoen vesistöalueen latvapurosta. Aineistosta tutkittiin jokihelmisimpukoiden glokidium-toukkien loisinnan prevalenssi, abundanssi ja intensiteetti vertaillen simpukka-aloilta (n=12, simpukkatiheys 4-43 yks./m2) ja kontrollialoilta (n=12, ei simpukoita) pyydettyjä kaloja. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi selvittää jokihelmisimpukan elinkierron 2 kriittistä ajankohtaa eli toukkien kiinnittyminen isäntäkaloihin ja irtoaminen isännistä, sekä loisinnan yleisyys kesällä ja syksyllä (kaksi eri glokidium-tou
kkasukupolvea). Puron kalasto koostui pääasiassa purotaimenista ja muduista. Koealojen purotaimenten keskitiheys oli 20,4 yks./100m2. Kalatiheydet eivät eronneet tilastollisesti toisistaan koealoilla, mutta simpukka-aloilla kalat olivat suurempia. Juveniilit simpukat irtosivat isäntäkaloista elokuun alkupuoliskolla ja uudet toukat infektoivat kalat elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Toukat kasvoivat syyskuussa sekä keväällä ja kesällä voimakkaan lineaarisesti veden lämmetessä saavuttaen keskikoon 413 µm (SD±14 µm) ennen irtoamistaan isännistä. Loisinnan abundanssi oli kesällä yli 5 kertaa suurempi simpukka- kuin kontrollialoilla. Glokidium-toukka lukumäärien ja kalatiheyksien perusteella voidaan arvioida, että juveniileja simpukoita irtosi kaloista selvästi enemmän simpukka-aloille (1035 yks./100 m2) kuin kontrollialoille (115 yks./100 m2) loisvaiheen jälkeen. Tämä viittaa vahvasti siihen, että isäntäkalojen spatiaalinen jakautuminen saattaa vaikuttaa jokihelmisimpukoiden tyypilliseen laikuittaiseen esiintymiseen virtavesissä. Simpukoiden spatiaalinen jakautuminen purossa näyttää selkeästi vaikuttavan glokidium-toukkien alueelliseen esiintymiseen ja määrään kaloissa, koska syksyllä toukkien parveilun jälkeen simpukka-aloilta pyydetyissä taimenissa oli yli 6 kertaa enemmän toukkia kuin kontrollialojen kaloissa. Syksyllä (uudet toukat) loisinnan intensiteetti oli selvästi suurempi kuin kesällä (vanhat toukat), mutta loisinnan prevalenssin suhteen tilanne oli päinvastainen. Purotaimenten pituus ja ikä eivät vaikuttaneet jokihelmisimpukan loisintaan. Mahdollisesti purotaimenet esiintyvät purossa paikallisesti ja juveniilit simpukat irtoavat isäntäkaloistaan samoille paikoille kuin missä ne ovat n. 11 kuukautta aiemmin infektoineet kalat.
...
