Lentopallon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Abstract

Taitotekijöistä visuaalinen havainnointikyky korostuu lentopallossa. Palloa pelataan yhdellä kosketuksella, jolloin lajisuoritusten aikana havainnoinnin on oltava hyvin nopeaa. Kinesiologisesti lentopallossa korostuvat erilaiset hypyt ja lyönnit. Hypyissä ponnistus tapahtuu yleensä kahdella jalalla, lyöntejä suoritetaan yhdellä ja kahdella kädellä. Nämä lajisuoritukset kuormittavat tuki- ja liikuntaelimistöä toispuoleisesti, mikä on otettava huomioon oheisharjoittelussa siten, että lajisuorituksista vastaavien lihasten vastavaikuttajia ja vartalon dominoivalle puolelle vastakkaisia lihaksia kuormitetaan monipuolisesti. Lentopallo on intervallityyppinen laji, jossa energiantuotto pallon ollessa pelissä tapahtuu lihassolujen korkeaenergisiä fosfaattivarastoja hyödyntäen anaerobisesti. On arvioitu, että ATP-KP -systeemi kattaisi 90 % ja anaerobinen glykolyysi 10 % energiantuotosta lentopallo-ottelun suoritusjaksojen aikana. Palautumistauoilla eli pisteiden välillä, aikalisien aikana ja erätauoilla lihassolujen aineenvaihdunta on aerobista. Maitohappoa ei yleensä kerry. Lentopallossa räjähtävällä voimalla on keskeinen merkitys, koska ottelun aikana pelaaja tekee suuren määrän erilaisia tehosuorituksia, joita ovat erilaiset ylöspäin suuntautuvat hypyt, vauhdit, iskulyönnit ja muutaman metrin pyräykset. Huippumieslentopalloilijoiden fyysisistä ominaisuuksista kertoo esim. Hollannin vuoden 1996 olympiavoittajajoukkueelta mitatut tulokset. Keskimääräinen pituus oli 2,02 m, paino 95 kg, rasvaprosentti 12,8, kevennyshyppy 0,48 m ja hyökkäysulottuvuus 3,46 m. Lähitulevaisuuden tavoitteellinen mieshuippupelaaja, liberoa lukuun ottamatta, on tietysti huipputaitava ja voisi omata vastaavissa muuttujissa arvot 2,00 m, 90 kg, rasvaprosentti 5-8, kevennyshyppy 0,60-0,65 m ja hyökkäysulottuvuus 3,60 m. Psykologisista taidoista lentopallossa korostuvat tilanteen henkinen ”nollaus”, paineensieto sekä joukkueurheilulle tyypillisten ryhmädynaamisten tekijöiden säätely. Lentopallossa eri peliroolien edellyttämät psyykkiset ominaisuudet eroavat hieman toisistaan. Tällä voi olla merkitystä peliroolikohtaisen psyykkisen valmentautumisen suunnittelussa. Lentopallon suhteellisen pitkä ottelukauden ulkopuolinen ajanjakso mahdollistaa erinomaisesti systemaattisen ja pelaajien ominaisuuksia kehittävän peruskuntokauden ja valmistavan kauden harjoittelun. Vaikka ottelukausi Suomessa on vain noin kuuden kuukauden mittainen, eivät kaikki suomalaiset liigajoukkueet hyödynnä riittävän tehokkaasti pitkän harjoittelukauden suomia mahdollisuuksia. Vain muutama joukkue kykenee toteuttamaan ammattimaista harjoittelua ympäri vuoden. Harjoittelun painopiste tulisi ottelukauden aikana olla lajitaidoissa ja fysiikkaharjoittelun tulisi olla voimaa ja tehontuottoa ylläpitävää sekä vammoja ehkäisevää. Ottelukauden ulkopuolella harjoittelun ohjelmoinnissa tulisi panostaa voiman, räjähtävyyden ja nopeuden kehittämiseen. Suomen lentopallon pääsarja, SM-liiga, on toistaiseksi amatöörisarja. Suuri osa pelaajista käy ansiotyössä tai opiskelee pelaamisen ohella. Parhaat suomalaiset pelaajat pelaavat Euroopan kansallisissa sarjoissa, joissa ammattimaisuus on mahdollista. Suomessa on vaatimattomiin resursseihin nähden kelvollinen valmennusjärjestelmä. Laji on kuitenkin pieni, rekisteröityneitä pelaajia on vain 14 500. Juniorivalmennus seuroissa onkin toteutettu yksinomaan harrastuspohjalta.