Ylirasitustilan toteaminen, ennaltaehkäisy ja hoito tapaustutkimuksena

Abstract

Marjoona Teljo, 2008. Ylirasitustilan toteaminen, ennaltaehkäisy ja hoito tapaustutkimuksena. Jyväskylän Yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Valmennus- ja testausopin kandidaatintutkielma, 38s. Ylirasitustila määritellään usein johtuvan epätasapainosta harjoittelun ja levon välillä, jolloin kuormitus on pidemmän aikaa liian suuri eikä elimistö pysty palautumaan harjoitusten välillä. Harjoittelu ja palautuminen ovat tärkeimmät ylirasitustilan syntyyn vaikuttavat tekijät, mutta fyysisen harjoittelun aiheuttama stressi ei ole ainoa urheilijaa kuormittava tekijä, vaan stressillä on monta lähdettä. Ylirasitustilassa usein näiden summa onldn yhttänyt yksilön sietokyvyn ja vain harvoin on kyse ainoastaan liiallisesta fyysisestä harjoittelusta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitkä asiat aiheuttavat urheilijan ajautumisen ylirasitustilaan ja millä menetelmillä ylirasitustilasta voi parantua ja päästä takaisin aikaisemmalle suoritustasolle sekä miten ylirasitustilaan ajautuminen voidaan ennaltaehkäistä kovatehoisesta harjoittelusta huolimatta. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa seurattiin ylikuntoon ajautuneen urheilijan kyseiseen tilaan johtaneita syitä ja sen aiheuttamia löydöksiä sekä hänen parantumistaan. Tutkimuksen tulokset perustuvat lääketieteellisiin havaintoihin ja lääkärinlausuntoihin sekä urheilijan harjoituspäiväkirjamerkintöihin ja kilpailutuloksiin. Tapauksen henkilöllä havaittiin huomattava suorituskyvyn lasku syksyllä 2000, jolloin myös opinto- ja työasiat olivat alkaneet kasaantua. Syksyn mittaan seurasi kuumeilua ja kovaa yleistä väsymystä. Urheilija joutui keskeyttämään useamman harjoituksen juuri väsymyksen vuoksi, mutta hän ei pitänyt yhtä harjoitusta pidempää taukoa kerrallaan. Tulostason heikennyttyä entuudestaan sekä harjoituksissa että kilpailuissa urheilijan valmentaja ohjasi hänet lääkäriin. Lääkäri arvioi tilan johtuvan kasaantuneesta kuormituksesta ja kutsui hänet tarkempiin tutkimuksiin vuoden 2000 lopussa. Tutkimustulosten perusteella urheilijan todettiin olevan ylikunnossa ja häneltä kiellettiin kaikki tehoharjoittelu. Harjoittelua vähennettiin alle kolmasosaan aiemmasta ja sitä toteutettiin vain matilla intensiteeteillä. Toinen tutkimuskerta oli kuukausi ensimmäisen jälkeen, jonka tuloksissa havaittiin selkeää edistymistä Tämän jälkeen harjoitusmääriä hieman lisättiin, mutta kovaa tehoharjoittelua tuli edelleen välttää. Kevään 2001 mittaan väsymys vähentyi ja edistystä tapahtui niin harjoitus- kuin kilpailusuorituksissakin. Toukokuun 2001 mittauksessa tutkimustulosten arvot olivat lähes normaalit ja lääkäri salli täysipainotteisen harjoittelun. Kesällä kilpailusuoritukset olivat jo lähellä aikaisempaa tasoa. Kontrolhmittaus saman vuoden joulukuussa antoi urheilijalle terveen paperit. Tutkimuksen päätuloksena havaittiin, että tapauksen henkilön kohdalla ylirasitustilaan ajautumisen pääsyy oli stressi, joka kasaantui useasta lähteestä. Harjoittelu itsessään ei aiheuttanut suoritustason laskua ja väsymystä vaan opiskelun, työn, seurustelun ja sairastelun seurauksena urheilijalle ei jäänyt riittävästi aikaa levätä palautuakseen eikä kierrettä osattu katkaista ajoissa.