Lihassolutyypin vaikutus kehon rasvakudoksen määrään nuorilla ja vanhoilla miehillä

Abstract

Syväoja, Heidi 2008. Lihassolutyypin vaikutus kehon rasvakudoksen määrään nuorilla ja vanhoilla miehillä. Liikuntafysiologian kandidaatintutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 35. Lihavuus on maailmanlaajuinen yleistyvä ongelma. Ihmisen katsotaan olevan ylipainoinen, jos hänen painoindeksinsä ylittää 25, ja lihava, jos hänen painoindeksinsä on 30 tai enemmän. (McArdle ym. 2007. s.837.) Yleisen käsityksen mukaan 18. ikävuoden jälkeen sekä naisten, että miesten rasvamäärä lisääntyy progressiivisesti; Karkeasti vuosikymmenessä rasvan määrä lisääntyy 3 %, jolloin vyötärön ympärys lisääntyy samankaltaisesti. (Schuit 2006, McArdle ym. 2007. s. 900 - 902.) Ihmisen luurankolihas koostuu pääasiassa kahdesta lihassolutyypistä; hitaan supistumisominaisuuden ja suuren aerobisen kapasiteetin omaavista tyypin I soluista ja nopeista anaerobisen kapasiteetin omaavista tyypin II soluista (Bassett 1994). Ikääntyminen vaikuttaa myös lihassolujakaumaan: tyypin II lihassolujen määrä vähenee, jolloin tyypin I solujen suhteellinen osuus kasvaa (Andersen 2003, McArdle 2007, 894). Tutkijat ovat löytäneet yhteyden lihassolujakauman ja rasvan määrän välille; tyypin 1 lihassolujen määrä on käänteisessä yhteydessä lihavuuteen (Karjalainen ym. 2006, Tanner ym. 2002, Hickey ym. 1995, Wade ym. 1990). Tämän työn tarkoitus on tutkia, eroavatko nuoret ja vanhat miehet lihassolujakaumaltaan ja rasvamäärältään toisistaan ja miten nämä tekijät ovat yhteydessä toisiinsa ja ikääntymiseen. Koehenkilöinä oli sekä terveitä 42 - 73-vuotiaita vanhoja miehiä (n = 54) että 19 - 34- vuotiaita nuoria miehiä (n = 33). Koehenkilöiden liikunta-aktiivisuus vaihteli todella aktiivisesta liikkumattomiin henkilöihin. Tutkimuksessa mitattiin lepotilassa miesten kehonkoostumus ja lihassolujakauma. Kehonkoostumusta ja varsinkin rasvan määrää arvioitiin BMI:llä ja rasvaprosentilla ihopoimumittauksin. Lihassolutyyppi selvitettiin lihassolunäytteistä ATPaasi värjäyksen sekä myosiinien isoformien määrittämisen (SDS-PAGE) perusteella. Tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin vanhojen ja nuorten miesten välillä BMI:ssä (26,00 ± 2,69 s.d vs 23,34 ± 2,53, p<0,001), rasvaprosentissa (24,93 ± 3,95 % vs 17,85 ± 3,67 %, p<0,001) ja rasvan määrässä (kg) (20,69 ± 5,22 kg vs 14,04 ± 4,00 kg, p<0,001). Tyypin I lukumäärän suhteellinen osuus oli nuorilla miehillä suurempi kuin vanhoilla miehillä (53,52 ± 14,44 % vs 43,58 ± 13,18 %) (p<0,01). Vanhojen miesten tyypin I solujen pinta-ala oli merkitsevästi suurempi kuin nuorilla miehillä (5546,46 ± 1268,48 ?m2 vs 5005,36 ± 1546,32 ?m2) (p<0,01). Tyypin 1 solujen suhteellinen lukumäärä oli tilastollisesti merkitsevästi käänteisessä yhteydessä kehon painoindeksiin (r = -0,262, p<0,05), rasvaprosenttiin (r = -0,294, p<0,01) ja rasvan määrän (kg) (r = - 0,285, p<0,01). Myös tyypin I solujen pinta-alan suhteellinen osuus korrreloi negatiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi kehon painoindeksin (r = -0,214, p<0,05), rasvaprosentin (r = -0,223, p<0,05) ja rasvan määrän (kg) kanssa (r = -0,241, p<0,05) Tutkimuksen, kuten myös muiden samaa aihealuetta käsittelevien tutkimusten (Karjalainen ym. 2006, Tanner ym. 2002, Hickey ym. 1995, Wade ym. 1990), perusteella tyypin I solujen suhteellinen määrä on käänteisessä yhteydessä lihavuutta määrittäviin muuttujiin ja siten sen alhainen osuus saattaa ennustaa lihavuutta. Lihassolujakauman ja lihavuutta kuvaavien muuttujien (rasvaprosentti, BMI, rasvan määrä) välinen suhde näyttää samankaltaiselta sekä nuorten että vanhojen miesten keskuudessa.