Janne Alasalmi, 2007. Reaktiovoimat ja heilahtavan jalan kinemaattisen muuttujat maksimaalisessa pikajuoksussa – yhteys juoksunopeuteen. Biomekaniikka. Kandidaatin tutkielmaseminaari. Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. 30s. Juoksu on luonteeltaan syklistä ja pomppivaa askellusta, jota voidaan mallintaa hyvin jousi-massa-mallin avulla. Elastisen energian käytöllä on kasvava merkitys juoksunopeuden kasvaessa, jotta pystyttäisiin tuottamaan tarvittavia tukivoimia juoksualustaan. Juoksutekniikkaa tutkittaessa on perinteisesti tyydytty kinemaattisten muuttujien tarkasteluun liikeanalyysin perusteella. Uudet tutkimukset kertovat kuitenkin voimantuoton tärkeydestä, ja viittaavat juoksutekniikan olevan riippuvainen yksilön ominaisuuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella maksimaaliseen juoksunopeuteen vaikuttavia mekaanisia tekijöitä sekä selvittää käyttävätkö juoksijat tahdonalaisia teknisiä muutoksia juoksumekaniikassaan (esim. aktiivinen kuopaisu) nopeuden kasv
attamiseksi. Koehenkilöinä toimi seitsemän 26,3 ± 10,1 -vuotiasta yleisurheilijaa, jotka suorittivat verryttelyn jälkeen 2-3 maksimaalista lentävää 10 metrin juoksua 30-40 metrin kiihdytysmatkasta. Tämän jälkeen he juoksivat submaksimaaliset juoksut 70, 80 ja 90 % arvotussa järjestyksessä. Juoksuista mitattiin reaktiovoimat 7,2 metrin matkalta, juoksuaika valokennoilla 10 metrin matkalta, ja lisäksi juoksuista tehtiin 2D-liikeanalyysi juoksijan oikealta puolelta. Juoksijat kasvattivat nopeuttaan 70 %:sta 100 %:iin lähinnä lisäämällä askeltiheyttään (3,26 Hz:stä 4,55 Hz:iin, p < .001) askelpituuden säilyessä samana. Kontaktiaika, efektiivinen impulssi ja heilahdusaika pienenivät nopeuden kasvaessa (p < .001), kuten myös lentoaika (p < .01). Kontaktimatka pysyi muuttumattomana nopeudesta riippumatta. Vertikaalisessa voimantuotossa ei havaittu merkitseviä muutoksia, mutta horisontaalivoiman minimiarvo jarrutusvaiheessa kasvoi nopeuden kasvaessa (p < .05). Horisontaalivoiman maksimiarvo työntövaiheessa kasvoi vain 80 ja 90 %:n nopeuksien välillä (p < .01). Juoksunopeuteen vaikuttavien mekaanisten tekijöiden ja nopeuden välillä ei löytynyt merkitseviä korrelaatioita. Liikeanalyysin tuloksista löytyi korrelaatio vain juoksunopeuden ja tukijalan lonkan ojennusnopeuden väliltä (r = 0,839, p < .05). Koehenkilöiden odotettua pienemmäksi jäänyt lukumäärä sekä suorituskyvyn tasaisuus estivät tilastollisesti merkitsevien korrelaatioiden löytämisen juoksunopeuden ja siihen vaikuttavien mekaanisten tekijöiden väliltä. Toisaalta tämä voi myös osoittaa kuinka yksilöt käyttävät eri strategioita tietyn nopeuden saavuttamiseksi.
...
