Parents' causal attributions concerning their children's academic achievement

Abstract

Katja Natale seurasi väitöstutkimuksessaan vanhempien lastensa koulumenestystä koskevien kausaaliattribuutioiden eli syyselitysten muotoutumista lasten siirtyessä esikoulusta kouluun. Hän tutki kuinka tärkeinä vanhemmat pitivät kykyä, yrityksen määrää, tehtävien vaikeustasoa ja lapsen saamaa ohjausta selittämässä lasten onnistumista ja epäonnistumista koulussa. - Koulunsa aloittavien lasten vanhempia voisi neuvoa viestimään lapsilleen, että heillä on kykyjä onnistua haastavissakin koulutehtävissä. Tällainen viesti vaikuttaa positiivisesti lasten koulutaitojen kehitykseen ja minäkuvan muuttumiseen realistisemmaksi, Natale suosittaa.Onnistuminen kyvykkyyttä, epäonnistuminen yrityksen puutettaLasten ollessa esikoulussa vanhemmat selittivät heidän onnistumistaan hyvästä ohjauksesta ja kyvyistä johtuvaksi. Lasten siirtyessä esikoulusta kouluun vanhempien kykyselitykset lisääntyivät, ja ohjausselitykset vähenivät. Epäonnistuminen selitettiin tyypillisesti yrityksen puutteesta johtuvaksi. Saman perheen vanhempien selitykset olivat samanlaisia. Mitä korkeampi koulutus perheen vanhemmilla oli, sitä enemmän vanhemmat selittivät lasten onnistumista lasten kyvyistä johtuvaksi. - Erilaisilla perheelle tyypillisillä ominaisuuksilla, kuten koulutustasolla ja kasvatustyyleillä on vaikutusta siihen, miten vanhemmat arvioivat ja selittävät lastensa koulusuoriutumista. Nämä taustatekijät vaikuttavat myös siihen, miten vanhemmat tukevat lapsiaan ja osallistuvat lastensa koulutyöhön, Natale toteaa. Vanhempien selitykset muokkaavat lapsen oppimisminäkuvaaMitä paremmat taidot lapsilla oli lukemisessa ja matematiikassa, sitä enemmän vanhemmat selittivät lasten onnistumista kyvyistä ja sitä vähemmän yrityksestä johtuvaksi. Vastavuoroisesti, mitä enemmän vanhemmat selittivät lasten onnistumista lasten kyvykkyydellä, sitä paremmat koulutaidot lapsilla oli myöhemmin. Vanhempien lasten onnistumista koskevat yritys-attribuutiot ennakoivat lasten heikompia koulutaitoja peruskoulun toisella luokalla. Mitä enemmän vanhemmat selittivät lasten onnistumista kyvykkyydellä, sitä realistisemmaksi lasten oppimisminäkuva muuttui ensimmäisten kouluvuosien aikana, ja sitä vähemmän lasten minäkuva oli myöhemmin yltiöoptimistinen. Toisaalta, mitä enemmän vanhemmat selittivät lasten onnistumista ahkerasta yrityksestä johtuvaksi, sitä yltiöoptimistisempi ja sitä vähemmän realistinen lasten oppimisminäkuva oli myöhemmin. - Vanhempien lapsilleen kertomat syyselitykset ovat yksi tärkeä lasten oppimisminäkuvan realistisuuteen vaikuttava tekijä, Natale huomauttaa.Oppimisvaikeusriski vaikuttaa äitien selityksiinNatale tutki myös miten äidit, joiden lapsilla on geneettinen riski dysleksiaan selittävät lastensa onnistumista lukemiseen liittyvissä tehtävissä verrattuna äiteihin, joiden lapsilla ei ole vastaavaa riskiä. Riskiryhmän äidit selittivät lastensa onnistumista vähenevässä määrin lasten kyvykkyydellä lasten ensimmäisen kouluvuoden aikana, kun taas verrokkiryhmän äitien kyky-attribuutiot lisääntyivät samana ajanjaksona. Riskiryhmän äidit selittivät myös lastensa epäonnistumista enemmän kykyjen puutteesta ja vähemmän yrityksen puutteesta johtuvaksi kuin verrokkiryhmän äidit. Sukupuolierot tyttöjen ja poikien vanhempien välille jäivät hyvin vähäisiksi. Suomalaiset vanhemmat eivät tyypillisesti tee eroa tyttöjen ja poikien suoriutumisen syiden välillä, erityisesti lasten ensimmäisten kouluvuosien aikana.

This thesis investigated how mothers’ and fathers’ causal attributions concerning their children’s academic achievement evolve during their children’s transition from kindergarten to the first grades of primary school, and the antecedents and consequences of these causal attributions. Two different data sets were used. The first data set reported here is part of the Jyväskylä Entrance into Primary School study (Nurmi & Aunola, 1999), in which 207 children and their parents were followed up for three years during the children’s transition from kindergarten to primary school. Parents completed a questionnaire concerning their causal attributions in the middle of each school year. Information about children’s academic performance and self-concept of ability was gathered at the beginning and at the end of each school year. The second data set reported here is part of the Jyväskylä Longitudinal Study of Dyslexia (JLD) (Lyytinen et al., 2004) in which 189 children and their mothers participated. Mothers’ were asked for their causal attributions on three occasions during the children’s first school year. Children’s pre-reading skills were examined prior to school entry. The results showed that mothers and fathers typically attributed their children’s academic success to ability and their failure to effort. However, when the children had a risk for learning difficulties (dyslexia), mothers attributed their success decreasingly to ability during the child’s first school year. The children’s mothers and fathers typically shared their causal attributions, and changes in attributions, when they occurred, were also shared by both parents. The results showed further that the higher the level of performance children showed at school, the more their parents attributed their success to ability and the less to effort. Continuously, the more the parents attributed their children’s success to ability, the higher the performance the children showed later on, and the more realistic their self-concept of ability became. Attributing children’s success to effort, in turn, led to over-optimism in children’s self-concept of ability.