Sisarussuhteet ja vanhemmuus ylivilkkaan lapsen perheessä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vanhemmuutta ja sisarussuhteita ylivilkkaiden lasten perheissä. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti ylivilkkaiden lasten sisarussuhteet, jotka ovat vähän tutkittu aihealue. Tutkittavina oli 10 äitiä, joista viidellä oli tarkkaavaisuuden ja/tai ylivilkkauden ongelmia omaava lapsi. Näistä äideistä neljä oli osallistunut ylivilkkaiden lasten vanhemmille tarkoitettuun interventioon. Viidennen äidin löysin toisen avainhenkilöni kautta. Muut viisi äitiä muodostivat niin sanotun verrokkiryhmän. Molemmissa tutkimusryhmissä oli vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi. Tutkimukseni edustaa kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen toteutin teemahaastattelulla. Haastatteluaineiston analysoin sisällönanalyysin avulla. Vanhemmuuteen liittyvät tunteet olivat molemmissa ryhmissä lähes samanlaisia, vaikkakin äidit, joiden lapsella oli ylivilkkautta, toivat hieman enemmän esiin kuormittavuuteen ja haasteisiin liittyviä tunteita. Uupumus sekä haasteet työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä vanhemman oma jaksaminen olivat kuitenkin yhteinen piirre molemmissa ryhmissä. Vanhemmuuden ilot syntyivät pienistä asioista. Merkittäviin tukitahoihin lukeutuivat ylivilkkaiden lasten perheissä muun muassa äidin puoliso, samanlaisessa elämäntilanteessa olevat toiset vanhemmat ja ulkopuolinen apu. Verrokkiryhmän äidit puolestaan toivat esiin puolison, oman perheen ja isovanhempien tuen. Tärkeiksi arjen selviytymiskeinoiksi nousivat oma aika ja harrastukset. Lasten sisarussuhteet koettiin tärkeiksi. Suhteiden toivottiin kantavan tulevaisuuteen. Sisarusten koettiin muodostavan toisilleen sosiaalisen turvaverkoston. Erityisesti sisarusten toivottiin puolustavan, huolehtivan ja auttavan toisiaan elämän erilaisissa tilanteissa ja olevan keskenään ystäviä. Sisarussuhteiden vaikeimpiin puoliin lukeutuivat riidat, kateus, iän tuomien oikeuksien hyväksyminen, ikäero ja yksilöllisyys. Lapsen erityisten ylivilkkauden haasteiden koettiin kuitenkin myös tuovan jotain erityistä sisarussuhteisiin. Tunteiden osalta äidit kertoivat sisarusten kokemista kateuden ja häpeän tunteista. Toiminnan tasolla painottui riitojen määrä. Sen sijaan sisarusten tietoisuus yhden perheenjäsenen erityisistä haasteista vaihteli. Lapseen, jolla oli erityisiä haasteita käytöksessään, kohdistuvat odotukset liittyivät hänen käytökseensä ja sääntöjen noudattamiseen. Muiden sisarusten toivottiin huomioivan mahdollinen ärsytys- ja raivokynnys. Tehtävien osalta ylivilkkaan lapsen vaatimustasoa oli saatettu laskea. Tutkimustuloksissa oli havaittavissa yhtäläisyyttä aikaisempaan tutkimustietoon. Aihetta olisi kuitenkin tärkeä tarkastella lisää, etenkin lasten näkökulma olisi syytä tuoda esiin. Esimerkiksi niiden sisarussuhteiden tutkiminen olisi tärkeää, jotka sisälsivät paljon riitoja, kateutta ja häpeää, kuinka näitä suhteita voisi tukea ja miten lapset pohjimmiltaan reagoivat. Suhteiden tukeminen jo lapsuudessa olisi tärkeää, jotta huonot välit eivät säilyisi aikuisuuteen saakka, kuten osa äideistä pelkäsi.